Nyt kun veljet on lähteneet omiin koteihinsa, olen vihdoin ehtinyt touhuta Amyn kanssa. Amy on ihan hurja tyttö, virtaa riittää ja villiinnyttää Tosca-mammankin samalla. Tosca on mm. ihan täysin unohtanut, ettei kenkiä saa järsiä ja ettei sänkyyn saa mennä. Tuntuu, että koko ajan pitää olla sille karjumassa. :)
Amy on vähän ADHD-tapaus ja kesti vähän aikaa, että se tajusi koulutuksen idean. Eli siis, että sen täytyy tehdä jotain (tai ylipäänsä ensin rauhoittua ja keskittyä) ennen kuin saa herkun. Mutta sitten tuo pieni tyttö hämmästyttikin mut ihan täysin. Olen tähän mennessä ollut sitä mieltä, että kissatkin oppii temppuja nopeammin kuin whippetit. Mutta, Amypä oppi eilen jo istumaan, menemään maahan, pyörimään ja ryömimään. Ja varmaan oppisi enemmänkin juttuja, jos vaan jaksaisi opettaa. Tai tietenkään ei vielä käskyjä osaa, mutta namin perässä tekee näköjään mitä vaan.
Lisäksi Amy osaa jo nimensä (lausutaan muuten Eimi) ja tulee luokse kun kutsutaan. Rappusiakin osaa jo kulkea, ainakin ylöspäin, vaikka tietysti ei ihan kolmanteen kerrokseen viitsi pienen antaa itse kiivetä. Muutenkin nuo rappuset on vähän vaaralliset, kun Amy mahtuu tippumaan portaiden välistä ja kaiteiden raoista.
Vahinkoja sattuu sisälle edelleen, tietysti, mutta hienosti osaa kuitenkin jo pidättää ja pissaa ja kakkaa ulos, jos vaan ehdin huomata ja viedä sen sinne.
Pannan ja hihnan kanssa ei olla vielä harjoiteltu, mutta toisaalta Toscankin kanssa taisin aloittaa lenkit vasta kun se oli 4kk ja hyvin osaa hihnassa kulkea, joten ei tässä mitään kiirettä vielä ole. Ulkona sitä paitsi seuraa meitä tosi hyvin.
Amylle on jo muodostunut lempinimiä: Amy-Nelli ja Mi-Mi. :)
Tässä Amy ja uusi oma huppari
