Tassujen jälkiä: 2012

Koira sängyssä

Meillä koirat ei saa olla sängyssä. Tai saa ne välillä. Ja välillä ne menee vaikkea saiskaan.

Aina toitotetaan, että koiran koulutuksessa pitää olla johdonmukainen: jos tietty asia on kielletty, se pitää olla aina kielletty eikä siitä saa lipsua. Minäpä olen toista mieltä. Mun mielestä koira oppii, että sänky on kielletty paikka, mutta sinne saa tulle silloin kun kutsutaan. No, meillä ainakin Tosca tietää tämän. Ja Amykin kai. Nimittäin sänkyyn ei mennä, jos minä en ole siellä. Ja jos minä olen siellä niin Tosca pyytää luvan, että saako tulla. Amy ei pyydä lupaa, mutta hyppää hyvin nopeasti alas, jos kielletään. Eli molemmat suhtautuu vähän varovaisesti sänkyyn tuloon, Tosca aina katsoo että saisko? Yleensä minä annan silloin tällöin koirien tulla sänkyyn. Ainakin silloin, jos on jo valmiiksi likaiset lakanat. Ja jos ne valittaa, että pitäisi nousta aikaisin aamulla päästämään ne ulos pissalle, mutten jaksa (unohtavat muuten hädän, kun pääsevät viereen :D). Kyllähän whippetin paikka kuitenkin on sängyssä, mieluiten peiton alla omistajaa lämmittämässä.

Niin tosiaan, välillä ne kyllä menee sänkyyn vaikkei sais. Silloin nimittäin, jos jäävät yksin kotiin ja ollaan unohdettu makkarin ovi auki (tai Essi avaa sen niille). Yleensä penkovat minun tyynyn esiin ja kaivavat siellä muutenkin. Iloisen intohaukun säestyksellä tietenkin.

Lenkkistressi

Olen huomannut viime aikoina jättäneeni lenkkeilyn vähemmälle, lyhentäneeni lenkkejä ja vaihtaneeni lenkkireittiä. Miksikö? Koska stressaan muita vastaantulevia koiria ja näitä omia remmirähjiä. Sekä Amy että Tosca siis jännittää toisia koiria (ihan varmaan vaan sen takia, koska niitä niin harvoin tulee vastaan) ja reagoi haukkumalla. Olenkin ottanut kuonopannat vakiovarustukseksi, joita käytän aina ne pätkät, jolloin toisia koiria saattaa yhtäkkiä tulla mutkan takaa vastaan. Kumpikaan ei oikein kuonopannoista tykkää, mutta Tosca on ainakin hyvin tottunut. Ja onneksi kuonopantoja ei tarvitse käyttää kuin ehkä neljäsosan matkasta, yleensä alkumatkan ajaksi laitan ne päähän. Sitten otan pois, kun tullaan pellolle ja koirat saa juosta vapaana. (Muutenkin saavat olla vapaana yli puolet koko lenkistä.) Mutta silti stressaan lenkkeilyä ja säpsähdän aina, jos luulen näkeväni vastaantulevan koiran. Yhden koiran vielä hallitsisin, mutta en molempia. Siksi harmittaa ja suututtaa, kun mies lähtee niin harvoin mukaan lenkille. Yhdessä voisi nauttia lenkkeilystä eikä tarvitsisi jännittää. Nimittäin harvoin koirat sitten edes reagoi niihin toisiin koiriin kun on oma ihminen siinä vieressä työntämässä namia suuhun niin ettei huomiota riitä vieraalle koiralle. Ja kun ei ole sitä vöyhökaveria siinä kyljessä kiinni, josta imeä kierroksia.(Nämän tietysti vahvistaa toistenta huonoa käytöstä: kun toinen haukahtaa niin toinen menee juttuun mukaan ja toinen ottaa sitten siitä taas lisää energiaa räyhäämiseen jne.)

Mutta nyt päätin, että lopetan turhan stressaamisen. Mitä väliä, vaikka noi onkin tuollaisia räyhääjiä? Onhan se noloa joo, mutta pakko meidän on lenkeillä käydä. Eikä tietenkään edes kovin usein niitä muita koiria tule vastaan (ehkä siksi, koska olen vaihtanut lenkin suunnan käänteiseksi). Ja toivon mukaan talven tullessa rauhoittuu, kun ainakaan koko viime talvena ei nähty yhtäkään toista koiraa lenkillä. (Mistähän nää kaikki koirat onkin ilmestynyt yhtäkkiä?)

Ja toivon mukaan Amy vähän vähentäisi tuota haukkumista aikuistumisen myötä. Tosca esim. ei reagoi mitenkään häkissä räyhäävään koiraan, vaikka häkki on ihan muutaman metrin päässä tiestä. Amy sen sijaan meinaa aina lähteä haukkumiseen mukaan, mutta nyt olen aika hyvin saanut sen vähentämään sitä, enää ei välttämättä tarvita edes namia vaan uskoo pelkästä kiellosta.

Ehkä se tästä? Toivotaan, että saisi tuon miehen useammin mukaan lenkeille niin koiratkin oppisi pois tuosta tavasta.

Amyn iltamenot

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne pitkään aikaan, ei ole edes kuvia tullut otettua ikuisuuksiin. Mutta nyt pakko kirjoittaa. Luin nimittiäin Amyn veljen Rymyn blogia ja sieltä bongasin yhden jutun mitä myös Amy on alkanut viime aikoina tehdä ja jota ollaan ihmetelty. Eli Amy on siis jo tässä useamman viikon ollut iltaisin levoton, kuljeskellut ympäri taloa ja valittanut. Mikään ei kelpaa, ei ruoka, ei ulkonakäynti, ei mikään. Paitsi se, jos minä menen peittelemään sen omaan petiin ja silittelen vieressä. Mutta heti, jos nousen niin Amy lähtee perään. Ja sitten se ääntely. On vinkumista, haukkumista ja maukumista. Siis selvästi komentaa, että minun pitäisi tulla jo nukkumaan, kun meinaan aina jäädä tähän koneelle. Jos mies on koirien kanssa yksin kotona niin Amy ei tee mitään tällaista, käyttäytyy näin vaan minua kohtaan. Ihme juttu.. Ja selvästi on sisarukset samanlaisia. :)

Kesäretki

Juoksut x2

Äidin pikku Amy-vauva ei enää olekaan niin pieni! Eli vaikka Amy onkin tuollainen pieni kirppu niin onpi kuitenkin jo niin iso tyttö, että aloitti ekat juoksut. Ikää nyt 10,5kk. Ajattelin, ettei sillä nyt vielä moneen kuukauteen alkaisi, kun on tosiaan niin pienikokoinen ja ihan pentu vielä. Toscalla tosin alkoi juoksut vielä aikaisemmin ja tahtikin on aika reipas, 2-3 kertaa vuodessa. Tällä hetkellä myös Toscalla on juoksut, joten talo on täynnä tyttöhormoneja. :)

Vanhoja kuvia

Väsähtänyt ulkoilija

Pikku-Amy

Essi löytyi nukkumasta wc:n lehtikorista

Kesä

Tosca

Amy

Vaikeita juttuja

Mitä osataan:
-yksinolo (koirat pääasiassa nukkuu, kun joskus harvoin jäävät kotiin kaksistaan)
-autossa matkustaminen (Toscahan otti pentuna Kapsusta mallia ja jännitti autoilua kamalasti, mutta sittemmin tottui ja Amyhän nyt on matkustanut autossa ihan pikkupennusta asti melkein päivittäin)
-luoksetulo (lenkillä tulevat tosi nätisti luokse molemmat)
-hihnassa kävely (joskus tämä osataan tosi mallikkaasti)

Mitä ei osata:
-toisten koirien ohittaminen (Tosca muuttui varautuneeksi pentujen myötä ja alkoi haukkua toisia koiria. Amy on ottanut tästä mallia ja jännittää toisia koiria vielä Toscaakin enemmän. Mätsäreissä Tosca osaa olla nätisti, kun Amy vaan räksyttää.. Tästä syystä näyttelyt on ainakin Amyn osalta poisluettuja, ainakin siihen asti kun saadaan arkuutta kitkettyä pois)
-lasten kanssa oleminen (Tosca pelkää lapsia ihan älyttömästi ja on niskakarvat pystyssä ja murisee myös. En tiedä yhtään mistä tämä pelko on peräisin, pentuna kuitenkin leikki silloisten naapurin lasten kanssa ihan nätisti. Tähän vaivaan auttaisi varmaan vaan totuttelu, kuonokopan kanssa tietysti, mutta kun tuttavilla ei oikein kamalasti ole lapsia.. Amykin vähän jännittää lapsia, mutta on muutenkin luonteeltaan niin arka, että kaikki uudet ihmiset ja asiat on jänniä, pienen totuttelun jälkeen ei sitten enää ole moksiskaan)
-hiljaa oleminen (Amy on ollut pienestä asti tosi kova haukkumaan, pääasiassa räksyttää kaikki jännät jutut, kuten toiset koirat, vieraat ihmiset ym., mutta haukkuu myös silloin, kun haluaa huomiota tms.)
-luoksetulo (Omassa pihassa ei millään meinaisi malttaa tulla luokse kun käsketään, varsinkin Amyllä on korvat usein kateissa, usein lähdetään myös naapurin puolelle. Koirat saikin nyt oman ison tarhan, jossa on kiva haistella paikkoja, makoilla auringossa omalla pedillä ja kaivaa)
-hihnassa kävely (joskus vedetään..)

Eniten harmittaa tuo Amyn arkuus ja se, kun varsinkin toisia koiria pitää haukkua. Amyhän on ollut ihan alusta asti tosi arka luonteeltaan, ihan erilainen kuin Kapsu ja Tosca. Osasyy arkuuteen tietysti on harjoituksen puute, kun täällä maalla ei kovin usein toisia koiria nähdä. Toisaalta normaaliin elämään tuo ei kamalasti vaikuta, eihän meidän ole mikään pakko lähteä sinne näyttelyihin tms. Ihanaa koiranelämää molemmat saavat viettää: harvoin joutuvat olemaan yksin, on oma iso piha, jossa leikkiä, mummula vieressä, jossa vielä isompi piha, ihanat ulkoilumaastot, jonne pääsee aina haistelemaan hajuja ja juoksemaan yhdessä, oma koirakaveri, jonka kanssa juosta kilpaa ja painia ja herkkujakin saa melkein päivittäin, kun omistajalta nyt sattuu löytymään koiratarvikemyymälä. :)

Ilmaisia tuotteita

Jos ilmaiset tuotteet kiinnostaa, suosittelen Hopottajia! Itse olen ollut pari kk mukana ja viime viikolla tuli postiin 2kpl hiusväripakettia, eikä siis maksanut mitään. Kampanjatuotteina on mm. koiran- ja kissanruokaa, kauneustuotteita, elintarvikkeita ym. Lisäksi pisteitä keräämällä voi saada S-ryhmän lahjakortteja, pisteitä saa mm. tuotearvosteluista, värväyksistä ym.
Liity täällä, ja lisääthän rekisteröityessäsi minun suosittelukoodini HOP8336. :)

Toinen samanlainen suosittelupalvelu on Buzzador, jossa on ehkä himpun verran useammin kampanjoita kuin Hopottajissa. Liity Buzzadoriin täällä.

Koirakuvia

Kuvia

Korvat

Aamuveny

Kirppu ja Possu

Huh, nyt ei olekaan tullut pitkään aikaan kirjoiteltua tänne. Vaikka eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunutkaan. Amy kasvaa vaan koko ajan, vaikka kyllähän se taitaa silti jäädä pienemmäksi kuin Tosca. Tosca on sellainen rohmu ja Amy taas vähän vaan näykkii ruokaansa. Ei noille vahtimatta voi antaa ruokaa, Amylle ei jäisi silloin mitään. Se vaan vähän nuoleskelee ruokaa, maistelee rauhassa että mitäs tämä taas on ja voiko tätä syödä. Tosca ei mitään maistele, haukkasee vaan kaiken suuhunsa niinkuin olisi ollut kuolemassa nälkään viimeiset kolme viikkoa. Tosca on aina ollut sellainen ja kyllä sillä vähän taitaa olla ylimääräistä rasvaa. Se totteleekin nykyään jo hyvin kutsumanimeä Possu. :) Amy taas on pikkuruinen Kirppu. Mutta vaikka pieni Kirppuli onkin, luonnetta kyllä riittää. Välillä lempinimi vaihtuukin Velociraptoriksi. Vähän näyttää siltä, että Amy menee laumassa Toscan yläpuolelle kunhan vielä vähän kasvaa.

Talvella tuli vähän laiskemmin käytettyä koiria lenkillä, lähinnä heiteltiin niille pihassa keppiä tai lelua. Nyt kun on ilmat lämmenneet niin on itseä paremmin huvittanut lähteä kävelyille. Koirat saa olla melkein koko lenkin ajan vapaana ja juoksuttaa toisiaan ihan kivasti. Amykin juoksee jo tosi lujaa ja kyllä se aika hyvin jo Toscalta karkuun pääsee. Tosca kun vetää aina mutkat pitkäksi, Amy on paljon ketterämpi (oiskohan sillä painolla jotain tekemistä asian kanssa). Nyt ollaan myös käytetty koiria sorakuopilla. Molemmat on ihan innoissaan juoksemassa mäkeä ylös ja alas, Amy vielä Toscaakin enemmän. Sora ei vaan ihan paras alusta ole, mutta menettelee.

Hassua miten Amy on joissakin asioissa ihan niinkuin Kapsu. Tosca esim. ei ole koskaan halunnut tulla peiton alle. Mutta kun Amy kerran sen hoksasi niin on nyt joka kerta yrittämässä lämpimään. Kuuloa tuo ei ole kyllä perinyt kummaltakaan, tänne-käsky ei yleensä tehoa mitenkään, ei ainakaan omassa pihassa. Tosca nyt sentään suht hyvin tulee luokse, sitä kun on niin helppo lahjoa herkuilla. Mutta kun Amy ei noista herkuista niin välitä niin on ollut vähän vaikea opettaa. Lenkillä onneksi tottelee aika hyvin, yleensä katsoo mammasta mallia. Harjoitusta siis vaaditaan. Perusjutut osaa tosi hyvin, istu, maahan, odota, omalle paikalle jne. Seuraamistakin tarjoaa oma-aloitteisesti lenkeillä. Autoon menon kanssa kyllä on joku ihme juttu. Ihan joka kerta, kun ollaan lähdössä autolla jonnekin niin Amy karkaa muualle. Vaikka autossa silti tyytyväisenä matkustaa, yleensä nukkuen tai herkkua järsien. Herkulla houkuttelu siis auttaa ja tulee sitten auton luo. On oppinut nyt jopa itse hyppäämään autoon, ei tarvitse enää nostaa. Mutta silti vielä harjoitusta tuonkin asian kanssa. Ja hyppiminen, varsinkin minua vasten, argh. Mutta muistan, että Tosca oli ihan samanlainen pentuna, joten kyllä se varmasti tuosta.