Koira sängyssä

Meillä koirat ei saa olla sängyssä. Tai saa ne välillä. Ja välillä ne menee vaikkea saiskaan.

Aina toitotetaan, että koiran koulutuksessa pitää olla johdonmukainen: jos tietty asia on kielletty, se pitää olla aina kielletty eikä siitä saa lipsua. Minäpä olen toista mieltä. Mun mielestä koira oppii, että sänky on kielletty paikka, mutta sinne saa tulle silloin kun kutsutaan. No, meillä ainakin Tosca tietää tämän. Ja Amykin kai. Nimittäin sänkyyn  ei mennä, jos minä en ole siellä. Ja jos minä olen siellä niin Tosca pyytää luvan, että saako tulla. Amy ei pyydä lupaa, mutta hyppää hyvin nopeasti alas, jos kielletään. Eli molemmat suhtautuu vähän varovaisesti sänkyyn tuloon, Tosca aina katsoo että saisko? Yleensä minä annan silloin tällöin koirien tulla sänkyyn. Ainakin silloin, jos on jo valmiiksi likaiset lakanat. Ja jos ne valittaa, että pitäisi nousta aikaisin aamulla päästämään ne ulos pissalle, mutten jaksa (unohtavat muuten hädän, kun pääsevät viereen :D). Kyllähän whippetin paikka kuitenkin on sängyssä, mieluiten peiton alla omistajaa lämmittämässä.

Niin tosiaan, välillä ne kyllä menee sänkyyn vaikkei sais. Silloin nimittäin, jos jäävät yksin kotiin ja ollaan unohdettu makkarin ovi auki (tai Essi avaa sen niille). Yleensä penkovat minun tyynyn esiin ja kaivavat siellä muutenkin. Iloisen intohaukun säestyksellä tietenkin.