Auta Kodittomien koirien ystäviä tai muuta haluamaasi hyväntekeväisyysjärjestöä ilmaiseksi Sharewoodissa, rekisteröidy tästä.
Lyyra kolme vuotta!
4 vuotta sitten
Pikku önniäisen kuulumisia
Takana ensimmäinen pidempi kaupunkilenkki vieläpä yksin molempien koirien kanssa ja hyvin meni! Vastaan tuli yksi koira ja Tosca tuskin huomasi sitä (tällä kertaa oli taas kuonopanta). Amy ei enää pelännyt autoja, mutta vastaantulevat ihmiset ja varsinkin pyöräilijät oli sen mielestä jännittäviä. Käytiin noin puolen tunnin lenkki aika ripeää tahtia ja molemmat koirat käveli tosi nätisti, Tosca oikealla puolella ja Amy vasemmalla. Amy menee hihnassa kyllä tosi hienosti!
Amyn kanssa ollaan harjoiteltu suuhun katsomista, kun se ei meinaa siitä oikein tykätä. Pitäisi varmaan alkaa myös harjoitella pois sylistä, kun pentu on varsinainen sylikoira. Jos menen istumaan sohvalle tai tietokoneen ääreen, tämä on heti hyppäämässä syliin ja käpertyy tyytyväisenä siihen nukkumaan. Amy on jo melkein sisäsiisti, yöllä saattaa vielä tulla pissat ja sitten täällä minun kerrostaloasunossa, kun ei muisteta tarpeeksi usein käyttää ulkona.
Piti Amylle tietysti hankkia samanlainen villapaita kuin Toscallakin niin nyt ne on ihan samiksia :)
Sisäsiisteydestä
Nyt ollaan niinkuin selvästi huomattu se juju, että vain ulos tehdään pissat ja kakat. Amy osaa jo pidättää hyvin ja yleensä tulee sanomaan, että nyt on hätä ja täytyisi päästä ulos. Tosin, niinä kertoina kun olen täällä kerrostaloasunnossa ja asunto kun on ylimmässä kerroksessa eikä talossa tietenkään ole hissiä, en millään jaksa keskellä yötä lähteä pentua käyttämään ulkona. Viime yönä heräsin kaksi kertaa, kun Amy tuli sängyn viereen ilmoittamaan, että nyt pitäisi päästä, mutta olin niin nukuksissa, että taisin nukahtaa saman tien uudelleen ja aamulla sitten tsekkasin ja pissat oli tulleet eteisen matolle. Mutta kyllä se tästä, kunhan Amy vielä vähän kasvaa ja pidätyskyky paranee.
Muutenkin tuntuu, että pentu kasvaa ihan silmissä koko ajan. Kohtahan se on jo aikuinen koira. Haaveilenkin edelleen siitä italianvinttikoirasta, kun aikuinen italiaanohan on vähän niin kuin whippetin pentu ainakin kokonsa puolesta. :)
Koipilainen uudella unelmanpehmeällä pedillä
Kuonopanta auttoi
Käytin Toscalla kuonopantaa ensimmäistä kertaa alkuvuodesta tarkoituksena saada hihnassa vetäminen loppumaan ja kuonopanta auttoikin tosi hyvin. Sen jälkeen kuonopanta on saanut lojua käyttämättömänä laatikon pohjalla. Olin itse asiassa unohtanut koko kapistuksen kunnes eteen tuli uusi ongelma. Ilmeisesti pentujen myötä (hormonit, suojeluvaisto?) Tosca on alkanut pelkäämään toisia koiria ja jopa joitain epäilyttävän näköisiä vastaantulevia ihmisiäkin. Koirille rähistään oikein kunnolla ja olen ollut tosi ahdistunut asian takia. Herkut, toisen koiran ohitse juokseminen, kieltäminen tai mikään muukaan keino ei ole toiminut. Toscahan ei siis ole juurikaan kaupunkiympäristössä lenkkeillyt vaan ollaan saatu nauttia metsälenkeistä. Huono puoli tietysti maaseudulla asumisessa on, ettei toisia koiria juurikaan tule vastaan. Ennen Tosca saattoi kyllä haukahtaa vieraalle koiralle, mutta ei koskaan kiihtynyt niin kuin nyt.
Onneksi muistin kuonopannan! Kaksi kertaa kävin lyhyellä lenkillä kaupungissa, mutta nyt vasta kolmannella kerralla oli sellainen aika päivästä, että ihmiset olivat koiriensa kanssa liikkeellä. Ensimmäinen koira ehti haukahtaa Toscalle ensin, ehdin kieltää Toscaa, mutta Tosca tietysti haukahti takaisin, toisen ja kolmannenkin kerran, vaikka lyhensinkin hihnan niin, että kuonopanta kiristyi epämiellyttävästi. Kolmanteen haukahdukseen Tosca kuitenkin lopetti, kun ilmeisesti tajusi, ettei tuollainen homma onnistu kuonopannan kanssa. Kuonopanta siis toimi loistavasti, sillä Tosca ei ehtinyt kiihdyttää itseään eikä haukkuminenkaan ollut rähinää. Ja ihme tapahtui: vielä kolme koiraa tuli lenkin aikana vastaan ja Tosca oli hipihiljaa eikä edes juuri huomannut toisia koiria! Hihna pysyi melkein koko lenkin ajan löysällä, joten silloin tällöin vieläkin ilmenevä vetäminenkin loppui.
Nyt vaan lisää harjoituksia ja toivon mukaan voidaan kohta palata ihan tavallisen pannan käyttöön!
Hyviä ja pahoja tapoja
Amyn kanssa ei olla kuin vasta kerran käyty kunnolla remmilenkillä, pentu on siis saanut olla aina ulkona vapaana. Aika hyvin osaa olla lähtemättä omasta pihasta, mutta tietenkään ei uskalla jättää hetkeksikään vahtimatta. Tosca ainakin on sellainen, että on ihan nätisti omassa pihassa, mutta annas, jos menen hetkeksi sisältä hakemaan jotain niin tämä huomaa heti tilaisuutensa tulleen ja lähtee tutkimaan paikkoja. Minun luona ollessamme Amy ja Toscakin on aika usein vapaana kerrostalon pihassa. Tämä talo on viimeisenä ja näkee jo kaukaa, jos pihaan on tulossa auto ja toisella puolella on sitten iso pelto, joten hyvin uskaltaa pitää koiria vapaana. Naapureitakaan tuskin koskaan näkee..
Amy osaa tosi hienosti kulkea perässä ja tulee myös kun kutsun sitä. Amy on hienosti oppinut, että kun mennään ulos, niin kannattaa nopeasti tehdä pissat, koska sitten pääsee heti takaisin sisälle lämpimään. Aamuisin (miehen talolla ollessa) olenkin pariin kertaan raottanut vain ulko-ovea ja Amy on käynyt itse pissalla vähän matkan päässä ja kipittänyt takaisin sisään.
Amy on kova haukkumaan ja yleensä reagoikin haukkumalla, jos ei saa Toscalta tai minulta jotain herkkua/lelua/ruokaa/tavaraa. Tosca oli samanlainen pienenä, joten uskon, että Amykin tuosta rauhoittuu. Pentu on kyllä sinänsä hankala tapaus, että se ottaa yleensä kieltämisen ja komentamisen leikkinä ja alkaa itse sitten murista ja räyhätä ja yllyttää leikkiin. Haukkuminen on tosi rasittavaa aikaisin aamulla, kun itse haluaisi vielä nukkua..
Toscalle otin käyttöön pitkästä aikaa kuonopannan. Katsotaan, jos vetäminen ja hihnaräyhäys loppuisi. Viimeksi keväällä, kun sitä käytin niin oppi pysyi monta kuukautta mielessä, eikä vetänyt juuri yhtään. Välillä täytyy kuitenkin taas muistuttaa..
Kovasti Amy haluaa järsiä koko ajan jotain. Tosi paljon olen tarjonnut kuivattuja herkkuja ja puruluita, mutta silti maistuu kengät, matonkulma, sukat, tyynyt ym. Ja tänään yritti jyystää seinää ja lattiaakin. Onneksi sähköjohdot ei kuitenkaan ole kiinnostaneet.
Tänään taisi muuten olla ensimmäinen päivä, kun ei tullut yhtäkään vahinkoa sisälle!
Ruokailusta
Meillä kissat ei syö ollenkaan kuivaruokaa, pelkästään märkäruokaa. Anri on tosi nirso, joten sille olen nyt ostanut ihan omaa märkäruokaa. Essi syö lisäksi omaansa. Ja Anri nyt käy varastamassa koirien nappuloita, vaikka yritänkin vahtia.. Pitäisi oikeastaan palata lihalinjalle niin kuin Tampereella asuessa. Siinä on vaan aina niin kamalan iso homma ostaa pakastelihaa barffiliikkeestä, sulattaa, pussittaa eri lihalaatuja sisältäviä annospusseja ja pakastaa uudelleen.
Koirat syö pääasiassa nappuloita. Nappuloiden joukkoon lorautan silloin tällöin pellavaöljyä. Joka kolmas päivä suunnilleen annan tölkillisen märkäruokaa. Lisäksi annan kuivalihaa ja tietysti paljon puruluita ja kuivattuja herkkuja, kuten kanankauloja, possun/jäniksenkorvia jne. Myös ruuantähteitä tulee annettua silloin tällöin. Raakaa lihaa en ole antanut, koska siitä menee vatsa ihan kuralle. Märkäruuastakin yleensä menee vatsa aika löysälle, mutta haluan kuitenkin syöttää sitä silloin tällöin.
Meillä ei kissoilla eikä koirilla ole mitään tarkkoja ruoka-aikoja. Kissat saa annoksensa aamulla ja jos eivät syö sitä kerralla niin syövät loput sitten myöhemmin (ja sitä tapahtuu joka kerta). Kun annos on syöty, annan lisää ruokaa. Koirille annan aamulla ruokaa ja sitten loppupäivän ruokailut menee vähän sinnepäin eli sitten kun hoksaan tarkistaa, olisiko niillä nälkä. Yleensä koirilla on kylläkin ruokaa koko ajan kupissa, joten saavat käydä itse syömässä silloin kun haluavat. Yleensä koirat jakaakin itse syömisensä noin neljään kertaan päivässä.
Kuvapläjäys
Essi antoi vinkin, että hänestäkin pitää välillä ottaa kuvia ja meni oma-aloitteisesti valotelttaan makoilemaan. :)
Amy on tässä 12 viikkoa
Pieni pörriäinen ja iso örriäinen
Amy kasvaa ja oppii koko ajan lisää. Istuminen sujuu tosi hienosti ja nopeasti. On tainnut periä sen Kapsu-isältään, koska Tosca on tooooosi hidas tottelemaan ja tuijottaa ensin monta sekuntia, että olinko tosissani. Eilen Amy oppi menemään maahan ihan pelkästä käskyn ja käsimerkin yhdistelmästä samalla kun minä seison, mutta taisin riemuita liian aikaisin, koska oli unohtanut taidon yön aikana.. Amy ei jaksa keskittyä kuin ihan muutaman minuutin ja uusien temppujen opettelu on vähän vaikeaa, kun turhautuu heti, jos ei saakaan herkkua. Amy muuten on itsekseen oppinut antamaan tassua. Minun mielestähän siis koiran ei tarvitse osata antaa tassua ja Toscakin oppi sen vasta tuolta miehekkeeltä. Amy nyt joka tapauksessa tarjoaa sitä, kun yritän opettaa sille jotain käskyä. Varmaankin yrittää vaan vähän niinkuin ojentaa tassun namia kohti, että saanko jo.
Onneksi jotkin asiat sujuu ihan luonnostaan, kuten noutaminen (tuo pallon jopa ihan käteen asti!) ja hihnassa kävely. En ole kamalasti käyttänyt Amya vielä hihnalenkeillä, mutta eilen tehtiin ensimmäinen pidempi lenkki ja tosi hienosti meni koko matkan vierellä tepastellen vetämättä. Käveltiin tien viertä ja ohi menevät autot oli kyllä aivan liian pelottavia, joten ei taideta vähään aikaan mennä tuota reittiä uudestaan ennen kuin Amy on kunnolla tottunut autoihin. Myös naapurin pihassa haukkuvat koirat oli kamalan pelottavia ja Amy olisi halunnut vaan juosta takaisin kotiin. Lisää siis vaan totuttelua.
Yksinolo sujuu myös hienosti ja Amy on yleensä ihan rauhassa paitsi, jos se suljetaan yhteen huoneeseen, jolloin pitää vähän ulista. Suljetut huoneet sinänsä eivät tuota vaikeuksia, jos siellä vain on seuraa (toisin kuin Toscalla, joka ei yhtään tykkää olla suljettuna yhteen huoneeseen, vaikka minä olisin siellä sen kanssa).
Tänään tuli ekaa kertaa kakat sisälle moneen viikkoon. Taisi tuo nukkamatto olla Amyn mielestä ruohikkoa? Pissoja ei päivisin tule ollenkaan sisälle (kun olen siis koko ajan kotona ja ulkona käydään usein), mutta öisin yleensä on tullut yhdet pissat sisälle, kun ei jaksa pidättää koko yötä enkä minä herää käyttämään.
Yksi juttu on kyllä tosi ärsyttävää! Amy nimittäin rakastaa käydä kissojen hiekkalaatikolla kaivamassa ja kuljettaa sitten kakkakikkareita lähimmälle matolle, jossa sitten ihan onnessaan niitä maistelee. Yäk! On tämän tavan perinyt kyllä Kapsulta, Tosca ei vastaavaa ole koskaan harrastanut. No, tähän paras ratkaisu olisi kissojen oma kaappi, jossa on pieni kulkuaukko ja hiekkalaatikko kaapin sisällä. Ongelma on vaan se, että kaappi sijaitsee minun asunnollani ja me taas vietetään suurimman osan aikaa miehekkeen luona eikä kaappia oikein jaksaisi raahata uuteen paikkaan.. Täytyy siis toivoa, että Amy unohtaa tuon huonon tapansa.
Tosca oli eilisellä lenkillä miehekkeen talutettavana ja taisi mennä Toscan vetämiseen vähän hermot ja oli kuulemma Toscalle ärähtänyt oikein kunnolla ja kas, palautui hihnassa kävely sen jälkeen takaisin mieleen. Tämän päivän lenkillä Tosca meni kuin unelma, ei vetänyt yhtään ja vapaana ollessaankin tarjosi vieressä kävelyä vähän väliä. Taisi käydä selväksi, kumpi meistä onkaan se laumanjohtaja..
Nauroin muuten kippurassa tässä yksi ilta! Oltiin siis menossa koirien kanssa pihalle, aukaisin ulko-oven ja Tosca ehtii meistä ensimmäisenä ja, sekä minä että Tosca jähmetytään hetkeksi, koska ihan meidän edessä on naapurin kissa. Sitten kissa lähtee juoksemaan ja Tosca tietysti perään. Mutta, kesken kaiken kissa kääntyykin ympäri ja ennen kuin ehdin tajuta mitä oikein tapahtui niin näen, kun Tosca juoksee täysillä karkuun ja kissa perässä! Kovin kauaa takaa-ajoa ei kestänyt, mutta ei uskaltanut Tosca enää kiusata kissaa vaan kissa sai ihan rauhassa istuskella sen jälkeen puun alla. :)
Menoa ja meininkiä
Aika perus pentuarkea ollaan vietetty. Amy osaa jo tosi hienosti pyytää ulos ja pidättää sen aikaa, että esim. aamulla saan itseni sängystä ylös. Autossa ollaan matkustettu melkein joka päivä ja Amy yleensä makoilee ihan rauhassa. Välillä ollaan muistettu treenailla ja Amy on oppinut hieman rauhoittumaan ja istuu ja odottaa ihan nätisti. Helpoiten koulutus tietysti onnistuu, kun pentu on väsynyt niin ei juoksentele pää viidentenä jalkana ympäriinsä koko aikaa.
Toscan kanssa on meinannut mennä vähän hermot, kun se meinaa vetää hihnassa. Namin kanssa kyllä kävelee tosi nätisti ja ilmankin, jos vaan jaksan koko ajan käskyttää sitä. Tosca on vaan viime aikoina ollut täynnä energiaa ja höynää koko ajan. Ei meinaa oikein kuunnella ja totella.
Yhdessä tytöt saa oikein kunnon painit ja ärinät aikaan. Jos ollaan minun asunnolla, en jaksa sitä kyllä kauaa kuunnella ja silloin toinen tai molemmat joutuu keittiöön jäähylle. Tosca ei kyllä yhtään tykkää olla suljetun oven takana ja sitten saa minut kiehumaan vielä enemmän, kun raapii ja ulisee. Ulinaa kuuluu, vaikka olisin samassa huoneessa.
No, eiköhän Amy siitä kohta kasva niin isoksi, että voivat sitten yhdessä juoksuttaa toisiaan ulkona ja siten purkaa ylimääräisiä energioita.
Nelliedellie eli Amy
Nyt kun veljet on lähteneet omiin koteihinsa, olen vihdoin ehtinyt touhuta Amyn kanssa. Amy on ihan hurja tyttö, virtaa riittää ja villiinnyttää Tosca-mammankin samalla. Tosca on mm. ihan täysin unohtanut, ettei kenkiä saa järsiä ja ettei sänkyyn saa mennä. Tuntuu, että koko ajan pitää olla sille karjumassa. :)
Amy on vähän ADHD-tapaus ja kesti vähän aikaa, että se tajusi koulutuksen idean. Eli siis, että sen täytyy tehdä jotain (tai ylipäänsä ensin rauhoittua ja keskittyä) ennen kuin saa herkun. Mutta sitten tuo pieni tyttö hämmästyttikin mut ihan täysin. Olen tähän mennessä ollut sitä mieltä, että kissatkin oppii temppuja nopeammin kuin whippetit. Mutta, Amypä oppi eilen jo istumaan, menemään maahan, pyörimään ja ryömimään. Ja varmaan oppisi enemmänkin juttuja, jos vaan jaksaisi opettaa. Tai tietenkään ei vielä käskyjä osaa, mutta namin perässä tekee näköjään mitä vaan.
Lisäksi Amy osaa jo nimensä (lausutaan muuten Eimi) ja tulee luokse kun kutsutaan. Rappusiakin osaa jo kulkea, ainakin ylöspäin, vaikka tietysti ei ihan kolmanteen kerrokseen viitsi pienen antaa itse kiivetä. Muutenkin nuo rappuset on vähän vaaralliset, kun Amy mahtuu tippumaan portaiden välistä ja kaiteiden raoista.
Vahinkoja sattuu sisälle edelleen, tietysti, mutta hienosti osaa kuitenkin jo pidättää ja pissaa ja kakkaa ulos, jos vaan ehdin huomata ja viedä sen sinne.
Pannan ja hihnan kanssa ei olla vielä harjoiteltu, mutta toisaalta Toscankin kanssa taisin aloittaa lenkit vasta kun se oli 4kk ja hyvin osaa hihnassa kulkea, joten ei tässä mitään kiirettä vielä ole. Ulkona sitä paitsi seuraa meitä tosi hyvin.
Amylle on jo muodostunut lempinimiä: Amy-Nelli ja Mi-Mi. :)
Tässä Amy ja uusi oma huppari
Kaksi urospentua vapaana
Hämy ja Rämy olisivat vielä vapaana. Rämyn luovutus 15.10. ja Hämyn pidän kasvamassa 10 viikon ikäiseksi asti eli Hämyn luovutus 22.10. Molemmat ovat rohkeita, reippaita, tykkäävät sylittelystä ja tutustuvat innokkaasti uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin. Pennut ovat sirutettuja, madotettuja, eläinlääkärin tarkastamia ja menevät normaaliin rekisteriin.
Pentujen 6- ja 7-viikkoiskuvat
Rymy 6 viikkoa
Rymy 7 viikkoa
Rämy 6 viikkoa
Rämy 7 viikkoa. Rämy on vielä vapaa
Lymy 6 viikkoa
Lymy 7 viikkoa
Jymy 6 viikkoa
Jymy 7 viikkoa
Hämy ja mamma
Hämy 6 viikkoa
Hämy 7 viikkoa
Amy 6 viikkoa
Amy 7 viikkoa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
