Lenkkistressi

Olen huomannut viime aikoina jättäneeni lenkkeilyn vähemmälle, lyhentäneeni lenkkejä ja vaihtaneeni lenkkireittiä. Miksikö? Koska stressaan muita vastaantulevia koiria ja näitä omia remmirähjiä. Sekä Amy että Tosca siis jännittää toisia koiria (ihan varmaan vaan sen takia, koska niitä niin harvoin tulee vastaan) ja reagoi haukkumalla. Olenkin ottanut kuonopannat vakiovarustukseksi, joita käytän aina ne pätkät, jolloin toisia koiria saattaa yhtäkkiä tulla mutkan takaa vastaan. Kumpikaan ei oikein kuonopannoista tykkää, mutta Tosca on ainakin hyvin tottunut. Ja onneksi kuonopantoja ei tarvitse käyttää kuin ehkä neljäsosan matkasta, yleensä alkumatkan ajaksi laitan ne päähän. Sitten otan pois, kun tullaan pellolle ja koirat saa juosta vapaana. (Muutenkin saavat olla vapaana yli puolet koko lenkistä.) Mutta silti stressaan lenkkeilyä ja säpsähdän aina, jos luulen näkeväni vastaantulevan koiran. Yhden koiran vielä hallitsisin, mutta en molempia. Siksi harmittaa ja suututtaa, kun mies lähtee niin harvoin mukaan lenkille. Yhdessä voisi nauttia lenkkeilystä eikä tarvitsisi jännittää. Nimittäin harvoin koirat sitten edes reagoi niihin toisiin koiriin kun on oma ihminen siinä vieressä työntämässä namia suuhun niin ettei huomiota riitä vieraalle koiralle. Ja kun ei ole sitä vöyhökaveria siinä kyljessä kiinni, josta imeä kierroksia.(Nämän tietysti vahvistaa toistenta huonoa käytöstä: kun toinen haukahtaa niin toinen menee juttuun mukaan ja toinen ottaa sitten siitä taas lisää energiaa räyhäämiseen jne.)

Mutta nyt päätin, että lopetan turhan stressaamisen. Mitä väliä, vaikka noi onkin tuollaisia räyhääjiä? Onhan se noloa joo, mutta pakko meidän on lenkeillä käydä. Eikä tietenkään edes kovin usein niitä muita koiria tule vastaan (ehkä siksi, koska olen vaihtanut lenkin suunnan käänteiseksi). Ja toivon mukaan talven tullessa rauhoittuu, kun ainakaan koko viime talvena ei nähty yhtäkään toista koiraa lenkillä. (Mistähän nää kaikki koirat onkin ilmestynyt yhtäkkiä?)

Ja toivon mukaan Amy vähän vähentäisi tuota haukkumista aikuistumisen myötä. Tosca esim. ei reagoi mitenkään häkissä räyhäävään koiraan, vaikka häkki on ihan muutaman metrin päässä tiestä. Amy sen sijaan meinaa aina lähteä haukkumiseen mukaan, mutta nyt olen aika hyvin saanut sen vähentämään sitä, enää ei välttämättä tarvita edes namia vaan uskoo pelkästä kiellosta.

Ehkä se tästä? Toivotaan, että saisi tuon miehen useammin mukaan lenkeille niin koiratkin oppisi pois tuosta tavasta.