Tassujen jälkiä

Koira sängyssä

Meillä koirat ei saa olla sängyssä. Tai saa ne välillä. Ja välillä ne menee vaikkea saiskaan.

Aina toitotetaan, että koiran koulutuksessa pitää olla johdonmukainen: jos tietty asia on kielletty, se pitää olla aina kielletty eikä siitä saa lipsua. Minäpä olen toista mieltä. Mun mielestä koira oppii, että sänky on kielletty paikka, mutta sinne saa tulle silloin kun kutsutaan. No, meillä ainakin Tosca tietää tämän. Ja Amykin kai. Nimittäin sänkyyn ei mennä, jos minä en ole siellä. Ja jos minä olen siellä niin Tosca pyytää luvan, että saako tulla. Amy ei pyydä lupaa, mutta hyppää hyvin nopeasti alas, jos kielletään. Eli molemmat suhtautuu vähän varovaisesti sänkyyn tuloon, Tosca aina katsoo että saisko? Yleensä minä annan silloin tällöin koirien tulla sänkyyn. Ainakin silloin, jos on jo valmiiksi likaiset lakanat. Ja jos ne valittaa, että pitäisi nousta aikaisin aamulla päästämään ne ulos pissalle, mutten jaksa (unohtavat muuten hädän, kun pääsevät viereen :D). Kyllähän whippetin paikka kuitenkin on sängyssä, mieluiten peiton alla omistajaa lämmittämässä.

Niin tosiaan, välillä ne kyllä menee sänkyyn vaikkei sais. Silloin nimittäin, jos jäävät yksin kotiin ja ollaan unohdettu makkarin ovi auki (tai Essi avaa sen niille). Yleensä penkovat minun tyynyn esiin ja kaivavat siellä muutenkin. Iloisen intohaukun säestyksellä tietenkin.

Lenkkistressi

Olen huomannut viime aikoina jättäneeni lenkkeilyn vähemmälle, lyhentäneeni lenkkejä ja vaihtaneeni lenkkireittiä. Miksikö? Koska stressaan muita vastaantulevia koiria ja näitä omia remmirähjiä. Sekä Amy että Tosca siis jännittää toisia koiria (ihan varmaan vaan sen takia, koska niitä niin harvoin tulee vastaan) ja reagoi haukkumalla. Olenkin ottanut kuonopannat vakiovarustukseksi, joita käytän aina ne pätkät, jolloin toisia koiria saattaa yhtäkkiä tulla mutkan takaa vastaan. Kumpikaan ei oikein kuonopannoista tykkää, mutta Tosca on ainakin hyvin tottunut. Ja onneksi kuonopantoja ei tarvitse käyttää kuin ehkä neljäsosan matkasta, yleensä alkumatkan ajaksi laitan ne päähän. Sitten otan pois, kun tullaan pellolle ja koirat saa juosta vapaana. (Muutenkin saavat olla vapaana yli puolet koko lenkistä.) Mutta silti stressaan lenkkeilyä ja säpsähdän aina, jos luulen näkeväni vastaantulevan koiran. Yhden koiran vielä hallitsisin, mutta en molempia. Siksi harmittaa ja suututtaa, kun mies lähtee niin harvoin mukaan lenkille. Yhdessä voisi nauttia lenkkeilystä eikä tarvitsisi jännittää. Nimittäin harvoin koirat sitten edes reagoi niihin toisiin koiriin kun on oma ihminen siinä vieressä työntämässä namia suuhun niin ettei huomiota riitä vieraalle koiralle. Ja kun ei ole sitä vöyhökaveria siinä kyljessä kiinni, josta imeä kierroksia.(Nämän tietysti vahvistaa toistenta huonoa käytöstä: kun toinen haukahtaa niin toinen menee juttuun mukaan ja toinen ottaa sitten siitä taas lisää energiaa räyhäämiseen jne.)

Mutta nyt päätin, että lopetan turhan stressaamisen. Mitä väliä, vaikka noi onkin tuollaisia räyhääjiä? Onhan se noloa joo, mutta pakko meidän on lenkeillä käydä. Eikä tietenkään edes kovin usein niitä muita koiria tule vastaan (ehkä siksi, koska olen vaihtanut lenkin suunnan käänteiseksi). Ja toivon mukaan talven tullessa rauhoittuu, kun ainakaan koko viime talvena ei nähty yhtäkään toista koiraa lenkillä. (Mistähän nää kaikki koirat onkin ilmestynyt yhtäkkiä?)

Ja toivon mukaan Amy vähän vähentäisi tuota haukkumista aikuistumisen myötä. Tosca esim. ei reagoi mitenkään häkissä räyhäävään koiraan, vaikka häkki on ihan muutaman metrin päässä tiestä. Amy sen sijaan meinaa aina lähteä haukkumiseen mukaan, mutta nyt olen aika hyvin saanut sen vähentämään sitä, enää ei välttämättä tarvita edes namia vaan uskoo pelkästä kiellosta.

Ehkä se tästä? Toivotaan, että saisi tuon miehen useammin mukaan lenkeille niin koiratkin oppisi pois tuosta tavasta.

Amyn iltamenot

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne pitkään aikaan, ei ole edes kuvia tullut otettua ikuisuuksiin. Mutta nyt pakko kirjoittaa. Luin nimittiäin Amyn veljen Rymyn blogia ja sieltä bongasin yhden jutun mitä myös Amy on alkanut viime aikoina tehdä ja jota ollaan ihmetelty. Eli Amy on siis jo tässä useamman viikon ollut iltaisin levoton, kuljeskellut ympäri taloa ja valittanut. Mikään ei kelpaa, ei ruoka, ei ulkonakäynti, ei mikään. Paitsi se, jos minä menen peittelemään sen omaan petiin ja silittelen vieressä. Mutta heti, jos nousen niin Amy lähtee perään. Ja sitten se ääntely. On vinkumista, haukkumista ja maukumista. Siis selvästi komentaa, että minun pitäisi tulla jo nukkumaan, kun meinaan aina jäädä tähän koneelle. Jos mies on koirien kanssa yksin kotona niin Amy ei tee mitään tällaista, käyttäytyy näin vaan minua kohtaan. Ihme juttu.. Ja selvästi on sisarukset samanlaisia. :)

Kesäretki

Juoksut x2

Äidin pikku Amy-vauva ei enää olekaan niin pieni! Eli vaikka Amy onkin tuollainen pieni kirppu niin onpi kuitenkin jo niin iso tyttö, että aloitti ekat juoksut. Ikää nyt 10,5kk. Ajattelin, ettei sillä nyt vielä moneen kuukauteen alkaisi, kun on tosiaan niin pienikokoinen ja ihan pentu vielä. Toscalla tosin alkoi juoksut vielä aikaisemmin ja tahtikin on aika reipas, 2-3 kertaa vuodessa. Tällä hetkellä myös Toscalla on juoksut, joten talo on täynnä tyttöhormoneja. :)