Amyn iltamenot

Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne pitkään aikaan, ei ole edes kuvia tullut otettua ikuisuuksiin. Mutta nyt pakko kirjoittaa. Luin nimittiäin Amyn veljen Rymyn blogia ja sieltä bongasin yhden jutun mitä myös Amy on alkanut viime aikoina tehdä ja jota ollaan ihmetelty. Eli Amy on siis jo tässä useamman viikon ollut iltaisin levoton, kuljeskellut ympäri taloa ja valittanut. Mikään ei kelpaa, ei ruoka, ei ulkonakäynti, ei mikään. Paitsi se, jos minä menen peittelemään sen omaan petiin ja silittelen vieressä. Mutta heti, jos nousen niin Amy lähtee perään. Ja sitten se ääntely. On vinkumista, haukkumista ja maukumista. Siis selvästi komentaa, että minun pitäisi tulla jo nukkumaan, kun meinaan aina jäädä tähän koneelle. Jos mies on koirien kanssa yksin kotona niin Amy ei tee mitään tällaista, käyttäytyy näin vaan minua kohtaan. Ihme juttu.. Ja selvästi on sisarukset samanlaisia. :)

Kesäretki

Vanhoja kuvia

Väsähtänyt ulkoilija

Pikku-Amy

Essi löytyi nukkumasta wc:n lehtikorista

Kesä

Tosca

Amy

Vaikeita juttuja

Mitä osataan:
-yksinolo (koirat pääasiassa nukkuu, kun joskus harvoin jäävät kotiin kaksistaan)
-autossa matkustaminen (Toscahan otti pentuna Kapsusta mallia ja jännitti autoilua kamalasti, mutta sittemmin tottui ja Amyhän nyt on matkustanut autossa ihan pikkupennusta asti melkein päivittäin)
-luoksetulo (lenkillä tulevat tosi nätisti luokse molemmat)
-hihnassa kävely (joskus tämä osataan tosi mallikkaasti)

Mitä ei osata:
-toisten koirien ohittaminen (Tosca muuttui varautuneeksi pentujen myötä ja alkoi haukkua toisia koiria. Amy on ottanut tästä mallia ja jännittää toisia koiria vielä Toscaakin enemmän. Mätsäreissä Tosca osaa olla nätisti, kun Amy vaan räksyttää.. Tästä syystä näyttelyt on ainakin Amyn osalta poisluettuja, ainakin siihen asti kun saadaan arkuutta kitkettyä pois)
-lasten kanssa oleminen (Tosca pelkää lapsia ihan älyttömästi ja on niskakarvat pystyssä ja murisee myös. En tiedä yhtään mistä tämä pelko on peräisin, pentuna kuitenkin leikki silloisten naapurin lasten kanssa ihan nätisti. Tähän vaivaan auttaisi varmaan vaan totuttelu, kuonokopan kanssa tietysti, mutta kun tuttavilla ei oikein kamalasti ole lapsia.. Amykin vähän jännittää lapsia, mutta on muutenkin luonteeltaan niin arka, että kaikki uudet ihmiset ja asiat on jänniä, pienen totuttelun jälkeen ei sitten enää ole moksiskaan)
-hiljaa oleminen (Amy on ollut pienestä asti tosi kova haukkumaan, pääasiassa räksyttää kaikki jännät jutut, kuten toiset koirat, vieraat ihmiset ym., mutta haukkuu myös silloin, kun haluaa huomiota tms.)
-luoksetulo (Omassa pihassa ei millään meinaisi malttaa tulla luokse kun käsketään, varsinkin Amyllä on korvat usein kateissa, usein lähdetään myös naapurin puolelle. Koirat saikin nyt oman ison tarhan, jossa on kiva haistella paikkoja, makoilla auringossa omalla pedillä ja kaivaa)
-hihnassa kävely (joskus vedetään..)

Eniten harmittaa tuo Amyn arkuus ja se, kun varsinkin toisia koiria pitää haukkua. Amyhän on ollut ihan alusta asti tosi arka luonteeltaan, ihan erilainen kuin Kapsu ja Tosca. Osasyy arkuuteen tietysti on harjoituksen puute, kun täällä maalla ei kovin usein toisia koiria nähdä. Toisaalta normaaliin elämään tuo ei kamalasti vaikuta, eihän meidän ole mikään pakko lähteä sinne näyttelyihin tms. Ihanaa koiranelämää molemmat saavat viettää: harvoin joutuvat olemaan yksin, on oma iso piha, jossa leikkiä, mummula vieressä, jossa vielä isompi piha, ihanat ulkoilumaastot, jonne pääsee aina haistelemaan hajuja ja juoksemaan yhdessä, oma koirakaveri, jonka kanssa juosta kilpaa ja painia ja herkkujakin saa melkein päivittäin, kun omistajalta nyt sattuu löytymään koiratarvikemyymälä. :)

Kirppu ja Possu

Huh, nyt ei olekaan tullut pitkään aikaan kirjoiteltua tänne. Vaikka eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunutkaan. Amy kasvaa vaan koko ajan, vaikka kyllähän se taitaa silti jäädä pienemmäksi kuin Tosca. Tosca on sellainen rohmu ja Amy taas vähän vaan näykkii ruokaansa. Ei noille vahtimatta voi antaa ruokaa, Amylle ei jäisi silloin mitään. Se vaan vähän nuoleskelee ruokaa, maistelee rauhassa että mitäs tämä taas on ja voiko tätä syödä. Tosca ei mitään maistele, haukkasee vaan kaiken suuhunsa niinkuin olisi ollut kuolemassa nälkään viimeiset kolme viikkoa. Tosca on aina ollut sellainen ja kyllä sillä vähän taitaa olla ylimääräistä rasvaa. Se totteleekin nykyään jo hyvin kutsumanimeä Possu. :) Amy taas on pikkuruinen Kirppu. Mutta vaikka pieni Kirppuli onkin, luonnetta kyllä riittää. Välillä lempinimi vaihtuukin Velociraptoriksi. Vähän näyttää siltä, että Amy menee laumassa Toscan yläpuolelle kunhan vielä vähän kasvaa.

Talvella tuli vähän laiskemmin käytettyä koiria lenkillä, lähinnä heiteltiin niille pihassa keppiä tai lelua. Nyt kun on ilmat lämmenneet niin on itseä paremmin huvittanut lähteä kävelyille. Koirat saa olla melkein koko lenkin ajan vapaana ja juoksuttaa toisiaan ihan kivasti. Amykin juoksee jo tosi lujaa ja kyllä se aika hyvin jo Toscalta karkuun pääsee. Tosca kun vetää aina mutkat pitkäksi, Amy on paljon ketterämpi (oiskohan sillä painolla jotain tekemistä asian kanssa). Nyt ollaan myös käytetty koiria sorakuopilla. Molemmat on ihan innoissaan juoksemassa mäkeä ylös ja alas, Amy vielä Toscaakin enemmän. Sora ei vaan ihan paras alusta ole, mutta menettelee.

Hassua miten Amy on joissakin asioissa ihan niinkuin Kapsu. Tosca esim. ei ole koskaan halunnut tulla peiton alle. Mutta kun Amy kerran sen hoksasi niin on nyt joka kerta yrittämässä lämpimään. Kuuloa tuo ei ole kyllä perinyt kummaltakaan, tänne-käsky ei yleensä tehoa mitenkään, ei ainakaan omassa pihassa. Tosca nyt sentään suht hyvin tulee luokse, sitä kun on niin helppo lahjoa herkuilla. Mutta kun Amy ei noista herkuista niin välitä niin on ollut vähän vaikea opettaa. Lenkillä onneksi tottelee aika hyvin, yleensä katsoo mammasta mallia. Harjoitusta siis vaaditaan. Perusjutut osaa tosi hyvin, istu, maahan, odota, omalle paikalle jne. Seuraamistakin tarjoaa oma-aloitteisesti lenkeillä. Autoon menon kanssa kyllä on joku ihme juttu. Ihan joka kerta, kun ollaan lähdössä autolla jonnekin niin Amy karkaa muualle. Vaikka autossa silti tyytyväisenä matkustaa, yleensä nukkuen tai herkkua järsien. Herkulla houkuttelu siis auttaa ja tulee sitten auton luo. On oppinut nyt jopa itse hyppäämään autoon, ei tarvitse enää nostaa. Mutta silti vielä harjoitusta tuonkin asian kanssa. Ja hyppiminen, varsinkin minua vasten, argh. Mutta muistan, että Tosca oli ihan samanlainen pentuna, joten kyllä se varmasti tuosta.

Amy 7kk

Amy osaa kyllä niin hienosti seisoa paikoillaan kun kuvataan!

Amy ja Amyn korvat

Miminen

Amy tässä kuvassa 5kk

Pikku önniäisen kuulumisia

Takana ensimmäinen pidempi kaupunkilenkki vieläpä yksin molempien koirien kanssa ja hyvin meni! Vastaan tuli yksi koira ja Tosca tuskin huomasi sitä (tällä kertaa oli taas kuonopanta). Amy ei enää pelännyt autoja, mutta vastaantulevat ihmiset ja varsinkin pyöräilijät oli sen mielestä jännittäviä. Käytiin noin puolen tunnin lenkki aika ripeää tahtia ja molemmat koirat käveli tosi nätisti, Tosca oikealla puolella ja Amy vasemmalla. Amy menee hihnassa kyllä tosi hienosti!

Amyn kanssa ollaan harjoiteltu suuhun katsomista, kun se ei meinaa siitä oikein tykätä. Pitäisi varmaan alkaa myös harjoitella pois sylistä, kun pentu on varsinainen sylikoira. Jos menen istumaan sohvalle tai tietokoneen ääreen, tämä on heti hyppäämässä syliin ja käpertyy tyytyväisenä siihen nukkumaan. Amy on jo melkein sisäsiisti, yöllä saattaa vielä tulla pissat ja sitten täällä minun kerrostaloasunossa, kun ei muisteta tarpeeksi usein käyttää ulkona.

Piti Amylle tietysti hankkia samanlainen villapaita kuin Toscallakin niin nyt ne on ihan samiksia :)

Amynen

Amy näyttää tässä ihan Toscalta!

Amylla on vähän hassut korvat :)

Sisäsiisteydestä

Nyt ollaan niinkuin selvästi huomattu se juju, että vain ulos tehdään pissat ja kakat. Amy osaa jo pidättää hyvin ja yleensä tulee sanomaan, että nyt on hätä ja täytyisi päästä ulos. Tosin, niinä kertoina kun olen täällä kerrostaloasunnossa ja asunto kun on ylimmässä kerroksessa eikä talossa tietenkään ole hissiä, en millään jaksa keskellä yötä lähteä pentua käyttämään ulkona. Viime yönä heräsin kaksi kertaa, kun Amy tuli sängyn viereen ilmoittamaan, että nyt pitäisi päästä, mutta olin niin nukuksissa, että taisin nukahtaa saman tien uudelleen ja aamulla sitten tsekkasin ja pissat oli tulleet eteisen matolle. Mutta kyllä se tästä, kunhan Amy vielä vähän kasvaa ja pidätyskyky paranee.

Muutenkin tuntuu, että pentu kasvaa ihan silmissä koko ajan. Kohtahan se on jo aikuinen koira. Haaveilenkin edelleen siitä italianvinttikoirasta, kun aikuinen italiaanohan on vähän niin kuin whippetin pentu ainakin kokonsa puolesta. :)

Koipilainen uudella unelmanpehmeällä pedillä

Takkeja

Hyviä ja pahoja tapoja

Amyn kanssa ei olla kuin vasta kerran käyty kunnolla remmilenkillä, pentu on siis saanut olla aina ulkona vapaana. Aika hyvin osaa olla lähtemättä omasta pihasta, mutta tietenkään ei uskalla jättää hetkeksikään vahtimatta. Tosca ainakin on sellainen, että on ihan nätisti omassa pihassa, mutta annas, jos menen hetkeksi sisältä hakemaan jotain niin tämä huomaa heti tilaisuutensa tulleen ja lähtee tutkimaan paikkoja. Minun luona ollessamme Amy ja Toscakin on aika usein vapaana kerrostalon pihassa. Tämä talo on viimeisenä ja näkee jo kaukaa, jos pihaan on tulossa auto ja toisella puolella on sitten iso pelto, joten hyvin uskaltaa pitää koiria vapaana. Naapureitakaan tuskin koskaan näkee..

Amy osaa tosi hienosti kulkea perässä ja tulee myös kun kutsun sitä. Amy on hienosti oppinut, että kun mennään ulos, niin kannattaa nopeasti tehdä pissat, koska sitten pääsee heti takaisin sisälle lämpimään. Aamuisin (miehen talolla ollessa) olenkin pariin kertaan raottanut vain ulko-ovea ja Amy on käynyt itse pissalla vähän matkan päässä ja kipittänyt takaisin sisään.

Amy on kova haukkumaan ja yleensä reagoikin haukkumalla, jos ei saa Toscalta tai minulta jotain herkkua/lelua/ruokaa/tavaraa. Tosca oli samanlainen pienenä, joten uskon, että Amykin tuosta rauhoittuu. Pentu on kyllä sinänsä hankala tapaus, että se ottaa yleensä kieltämisen ja komentamisen leikkinä ja alkaa itse sitten murista ja räyhätä ja yllyttää leikkiin. Haukkuminen on tosi rasittavaa aikaisin aamulla, kun itse haluaisi vielä nukkua..

Toscalle otin käyttöön pitkästä aikaa kuonopannan. Katsotaan, jos vetäminen ja hihnaräyhäys loppuisi. Viimeksi keväällä, kun sitä käytin niin oppi pysyi monta kuukautta mielessä, eikä vetänyt juuri yhtään. Välillä täytyy kuitenkin taas muistuttaa..

Kovasti Amy haluaa järsiä koko ajan jotain. Tosi paljon olen tarjonnut kuivattuja herkkuja ja puruluita, mutta silti maistuu kengät, matonkulma, sukat, tyynyt ym. Ja tänään yritti jyystää seinää ja lattiaakin. Onneksi sähköjohdot ei kuitenkaan ole kiinnostaneet.

Tänään taisi muuten olla ensimmäinen päivä, kun ei tullut yhtäkään vahinkoa sisälle!

Pieni pörriäinen ja iso örriäinen

Amy kasvaa ja oppii koko ajan lisää. Istuminen sujuu tosi hienosti ja nopeasti. On tainnut periä sen Kapsu-isältään, koska Tosca on tooooosi hidas tottelemaan ja tuijottaa ensin monta sekuntia, että olinko tosissani. Eilen Amy oppi menemään maahan ihan pelkästä käskyn ja käsimerkin yhdistelmästä samalla kun minä seison, mutta taisin riemuita liian aikaisin, koska oli unohtanut taidon yön aikana.. Amy ei jaksa keskittyä kuin ihan muutaman minuutin ja uusien temppujen opettelu on vähän vaikeaa, kun turhautuu heti, jos ei saakaan herkkua. Amy muuten on itsekseen oppinut antamaan tassua. Minun mielestähän siis koiran ei tarvitse osata antaa tassua ja Toscakin oppi sen vasta tuolta miehekkeeltä. Amy nyt joka tapauksessa tarjoaa sitä, kun yritän opettaa sille jotain käskyä. Varmaankin yrittää vaan vähän niinkuin ojentaa tassun namia kohti, että saanko jo.

Onneksi jotkin asiat sujuu ihan luonnostaan, kuten noutaminen (tuo pallon jopa ihan käteen asti!) ja hihnassa kävely. En ole kamalasti käyttänyt Amya vielä hihnalenkeillä, mutta eilen tehtiin ensimmäinen pidempi lenkki ja tosi hienosti meni koko matkan vierellä tepastellen vetämättä. Käveltiin tien viertä ja ohi menevät autot oli kyllä aivan liian pelottavia, joten ei taideta vähään aikaan mennä tuota reittiä uudestaan ennen kuin Amy on kunnolla tottunut autoihin. Myös naapurin pihassa haukkuvat koirat oli kamalan pelottavia ja Amy olisi halunnut vaan juosta takaisin kotiin. Lisää siis vaan totuttelua.

Yksinolo sujuu myös hienosti ja Amy on yleensä ihan rauhassa paitsi, jos se suljetaan yhteen huoneeseen, jolloin pitää vähän ulista. Suljetut huoneet sinänsä eivät tuota vaikeuksia, jos siellä vain on seuraa (toisin kuin Toscalla, joka ei yhtään tykkää olla suljettuna yhteen huoneeseen, vaikka minä olisin siellä sen kanssa).

Tänään tuli ekaa kertaa kakat sisälle moneen viikkoon. Taisi tuo nukkamatto olla Amyn mielestä ruohikkoa? Pissoja ei päivisin tule ollenkaan sisälle (kun olen siis koko ajan kotona ja ulkona käydään usein), mutta öisin yleensä on tullut yhdet pissat sisälle, kun ei jaksa pidättää koko yötä enkä minä herää käyttämään.

Yksi juttu on kyllä tosi ärsyttävää! Amy nimittäin rakastaa käydä kissojen hiekkalaatikolla kaivamassa ja kuljettaa sitten kakkakikkareita lähimmälle matolle, jossa sitten ihan onnessaan niitä maistelee. Yäk! On tämän tavan perinyt kyllä Kapsulta, Tosca ei vastaavaa ole koskaan harrastanut. No, tähän paras ratkaisu olisi kissojen oma kaappi, jossa on pieni kulkuaukko ja hiekkalaatikko kaapin sisällä. Ongelma on vaan se, että kaappi sijaitsee minun asunnollani ja me taas vietetään suurimman osan aikaa miehekkeen luona eikä kaappia oikein jaksaisi raahata uuteen paikkaan.. Täytyy siis toivoa, että Amy unohtaa tuon huonon tapansa.

Tosca oli eilisellä lenkillä miehekkeen talutettavana ja taisi mennä Toscan vetämiseen vähän hermot ja oli kuulemma Toscalle ärähtänyt oikein kunnolla ja kas, palautui hihnassa kävely sen jälkeen takaisin mieleen. Tämän päivän lenkillä Tosca meni kuin unelma, ei vetänyt yhtään ja vapaana ollessaankin tarjosi vieressä kävelyä vähän väliä. Taisi käydä selväksi, kumpi meistä onkaan se laumanjohtaja..

Nauroin muuten kippurassa tässä yksi ilta! Oltiin siis menossa koirien kanssa pihalle, aukaisin ulko-oven ja Tosca ehtii meistä ensimmäisenä ja, sekä minä että Tosca jähmetytään hetkeksi, koska ihan meidän edessä on naapurin kissa. Sitten kissa lähtee juoksemaan ja Tosca tietysti perään. Mutta, kesken kaiken kissa kääntyykin ympäri ja ennen kuin ehdin tajuta mitä oikein tapahtui niin näen, kun Tosca juoksee täysillä karkuun ja kissa perässä! Kovin kauaa takaa-ajoa ei kestänyt, mutta ei uskaltanut Tosca enää kiusata kissaa vaan kissa sai ihan rauhassa istuskella sen jälkeen puun alla. :)

Nelliedellie eli Amy

Nyt kun veljet on lähteneet omiin koteihinsa, olen vihdoin ehtinyt touhuta Amyn kanssa. Amy on ihan hurja tyttö, virtaa riittää ja villiinnyttää Tosca-mammankin samalla. Tosca on mm. ihan täysin unohtanut, ettei kenkiä saa järsiä ja ettei sänkyyn saa mennä. Tuntuu, että koko ajan pitää olla sille karjumassa. :)

Amy on vähän ADHD-tapaus ja kesti vähän aikaa, että se tajusi koulutuksen idean. Eli siis, että sen täytyy tehdä jotain (tai ylipäänsä ensin rauhoittua ja keskittyä) ennen kuin saa herkun. Mutta sitten tuo pieni tyttö hämmästyttikin mut ihan täysin. Olen tähän mennessä ollut sitä mieltä, että kissatkin oppii temppuja nopeammin kuin whippetit. Mutta, Amypä oppi eilen jo istumaan, menemään maahan, pyörimään ja ryömimään. Ja varmaan oppisi enemmänkin juttuja, jos vaan jaksaisi opettaa. Tai tietenkään ei vielä käskyjä osaa, mutta namin perässä tekee näköjään mitä vaan.

Lisäksi Amy osaa jo nimensä (lausutaan muuten Eimi) ja tulee luokse kun kutsutaan. Rappusiakin osaa jo kulkea, ainakin ylöspäin, vaikka tietysti ei ihan kolmanteen kerrokseen viitsi pienen antaa itse kiivetä. Muutenkin nuo rappuset on vähän vaaralliset, kun Amy mahtuu tippumaan portaiden välistä ja kaiteiden raoista.

Vahinkoja sattuu sisälle edelleen, tietysti, mutta hienosti osaa kuitenkin jo pidättää ja pissaa ja kakkaa ulos, jos vaan ehdin huomata ja viedä sen sinne.

Pannan ja hihnan kanssa ei olla vielä harjoiteltu, mutta toisaalta Toscankin kanssa taisin aloittaa lenkit vasta kun se oli 4kk ja hyvin osaa hihnassa kulkea, joten ei tässä mitään kiirettä vielä ole. Ulkona sitä paitsi seuraa meitä tosi hyvin.

Amylle on jo muodostunut lempinimiä: Amy-Nelli ja Mi-Mi. :)

Tässä Amy ja uusi oma huppari