Kirppu ja Possu

Huh, nyt ei olekaan tullut pitkään aikaan kirjoiteltua tänne. Vaikka eipä mitään erikoisempaa ole tapahtunutkaan. Amy kasvaa vaan koko ajan, vaikka kyllähän se taitaa silti jäädä pienemmäksi kuin Tosca. Tosca on sellainen rohmu ja Amy taas vähän vaan näykkii ruokaansa. Ei noille vahtimatta voi antaa ruokaa, Amylle ei jäisi silloin mitään. Se vaan vähän nuoleskelee ruokaa, maistelee rauhassa että mitäs tämä taas on ja voiko tätä syödä. Tosca ei mitään maistele, haukkasee vaan kaiken suuhunsa niinkuin olisi ollut kuolemassa nälkään viimeiset kolme viikkoa. Tosca on aina ollut sellainen ja kyllä sillä vähän taitaa olla ylimääräistä rasvaa. Se totteleekin nykyään jo hyvin kutsumanimeä Possu. :) Amy taas on pikkuruinen Kirppu. Mutta vaikka pieni Kirppuli onkin, luonnetta kyllä riittää. Välillä lempinimi vaihtuukin Velociraptoriksi. Vähän näyttää siltä, että Amy menee laumassa Toscan yläpuolelle kunhan vielä vähän kasvaa.

Talvella tuli vähän laiskemmin käytettyä koiria lenkillä, lähinnä heiteltiin niille pihassa keppiä tai lelua. Nyt kun on ilmat lämmenneet niin on itseä paremmin huvittanut lähteä kävelyille. Koirat saa olla melkein koko lenkin ajan vapaana ja juoksuttaa toisiaan ihan kivasti. Amykin juoksee jo tosi lujaa ja kyllä se aika hyvin jo Toscalta karkuun pääsee. Tosca kun vetää aina mutkat pitkäksi, Amy on paljon ketterämpi (oiskohan sillä painolla jotain tekemistä asian kanssa). Nyt ollaan myös käytetty koiria sorakuopilla. Molemmat on ihan innoissaan juoksemassa mäkeä ylös ja alas, Amy vielä Toscaakin enemmän. Sora ei vaan ihan paras alusta ole, mutta menettelee.

Hassua miten Amy on joissakin asioissa ihan niinkuin Kapsu. Tosca esim. ei ole koskaan halunnut tulla peiton alle. Mutta kun Amy kerran sen hoksasi niin on nyt joka kerta yrittämässä lämpimään. Kuuloa tuo ei ole kyllä perinyt kummaltakaan, tänne-käsky ei yleensä tehoa mitenkään, ei ainakaan omassa pihassa. Tosca nyt sentään suht hyvin tulee luokse, sitä kun on niin helppo lahjoa herkuilla. Mutta kun Amy ei noista herkuista niin välitä niin on ollut vähän vaikea opettaa. Lenkillä onneksi tottelee aika hyvin, yleensä katsoo mammasta mallia. Harjoitusta siis vaaditaan. Perusjutut osaa tosi hyvin, istu, maahan, odota, omalle paikalle jne. Seuraamistakin tarjoaa oma-aloitteisesti lenkeillä. Autoon menon kanssa kyllä on joku ihme juttu. Ihan joka kerta, kun ollaan lähdössä autolla jonnekin niin Amy karkaa muualle. Vaikka autossa silti tyytyväisenä matkustaa, yleensä nukkuen tai herkkua järsien. Herkulla houkuttelu siis auttaa ja tulee sitten auton luo. On oppinut nyt jopa itse hyppäämään autoon, ei tarvitse enää nostaa. Mutta silti vielä harjoitusta tuonkin asian kanssa. Ja hyppiminen, varsinkin minua vasten, argh. Mutta muistan, että Tosca oli ihan samanlainen pentuna, joten kyllä se varmasti tuosta.