Kesäretki

Kesä

Tosca

Amy

Vaikeita juttuja

Mitä osataan:
-yksinolo (koirat pääasiassa nukkuu, kun joskus harvoin jäävät kotiin kaksistaan)
-autossa matkustaminen (Toscahan otti pentuna Kapsusta mallia ja jännitti autoilua kamalasti, mutta sittemmin tottui ja Amyhän nyt on matkustanut autossa ihan pikkupennusta asti melkein päivittäin)
-luoksetulo (lenkillä tulevat tosi nätisti luokse molemmat)
-hihnassa kävely (joskus tämä osataan tosi mallikkaasti)

Mitä ei osata:
-toisten koirien ohittaminen (Tosca muuttui varautuneeksi pentujen myötä ja alkoi haukkua toisia koiria. Amy on ottanut tästä mallia ja jännittää toisia koiria vielä Toscaakin enemmän. Mätsäreissä Tosca osaa olla nätisti, kun Amy vaan räksyttää.. Tästä syystä näyttelyt on ainakin Amyn osalta poisluettuja, ainakin siihen asti kun saadaan arkuutta kitkettyä pois)
-lasten kanssa oleminen (Tosca pelkää lapsia ihan älyttömästi ja on niskakarvat pystyssä ja murisee myös. En tiedä yhtään mistä tämä pelko on peräisin, pentuna kuitenkin leikki silloisten naapurin lasten kanssa ihan nätisti. Tähän vaivaan auttaisi varmaan vaan totuttelu, kuonokopan kanssa tietysti, mutta kun tuttavilla ei oikein kamalasti ole lapsia.. Amykin vähän jännittää lapsia, mutta on muutenkin luonteeltaan niin arka, että kaikki uudet ihmiset ja asiat on jänniä, pienen totuttelun jälkeen ei sitten enää ole moksiskaan)
-hiljaa oleminen (Amy on ollut pienestä asti tosi kova haukkumaan, pääasiassa räksyttää kaikki jännät jutut, kuten toiset koirat, vieraat ihmiset ym., mutta haukkuu myös silloin, kun haluaa huomiota tms.)
-luoksetulo (Omassa pihassa ei millään meinaisi malttaa tulla luokse kun käsketään, varsinkin Amyllä on korvat usein kateissa, usein lähdetään myös naapurin puolelle. Koirat saikin nyt oman ison tarhan, jossa on kiva haistella paikkoja, makoilla auringossa omalla pedillä ja kaivaa)
-hihnassa kävely (joskus vedetään..)

Eniten harmittaa tuo Amyn arkuus ja se, kun varsinkin toisia koiria pitää haukkua. Amyhän on ollut ihan alusta asti tosi arka luonteeltaan, ihan erilainen kuin Kapsu ja Tosca. Osasyy arkuuteen tietysti on harjoituksen puute, kun täällä maalla ei kovin usein toisia koiria nähdä. Toisaalta normaaliin elämään tuo ei kamalasti vaikuta, eihän meidän ole mikään pakko lähteä sinne näyttelyihin tms. Ihanaa koiranelämää molemmat saavat viettää: harvoin joutuvat olemaan yksin, on oma iso piha, jossa leikkiä, mummula vieressä, jossa vielä isompi piha, ihanat ulkoilumaastot, jonne pääsee aina haistelemaan hajuja ja juoksemaan yhdessä, oma koirakaveri, jonka kanssa juosta kilpaa ja painia ja herkkujakin saa melkein päivittäin, kun omistajalta nyt sattuu löytymään koiratarvikemyymälä. :)

Tosca 2v

Onnea myös sisaruksille!

Kuonopanta auttoi

Käytin Toscalla kuonopantaa ensimmäistä kertaa alkuvuodesta tarkoituksena saada hihnassa vetäminen loppumaan ja kuonopanta auttoikin tosi hyvin. Sen jälkeen kuonopanta on saanut lojua käyttämättömänä laatikon pohjalla. Olin itse asiassa unohtanut koko kapistuksen kunnes eteen tuli uusi ongelma. Ilmeisesti pentujen myötä (hormonit, suojeluvaisto?) Tosca on alkanut pelkäämään toisia koiria ja jopa joitain epäilyttävän näköisiä vastaantulevia ihmisiäkin. Koirille rähistään oikein kunnolla ja olen ollut tosi ahdistunut asian takia. Herkut, toisen koiran ohitse juokseminen, kieltäminen tai mikään muukaan keino ei ole toiminut. Toscahan ei siis ole juurikaan kaupunkiympäristössä lenkkeillyt vaan ollaan saatu nauttia metsälenkeistä. Huono puoli tietysti maaseudulla asumisessa on, ettei toisia koiria juurikaan tule vastaan. Ennen Tosca saattoi kyllä haukahtaa vieraalle koiralle, mutta ei koskaan kiihtynyt niin kuin nyt.

Onneksi muistin kuonopannan! Kaksi kertaa kävin lyhyellä lenkillä kaupungissa, mutta nyt vasta kolmannella kerralla oli sellainen aika päivästä, että ihmiset olivat koiriensa kanssa liikkeellä. Ensimmäinen koira ehti haukahtaa Toscalle ensin, ehdin kieltää Toscaa, mutta Tosca tietysti haukahti takaisin, toisen ja kolmannenkin kerran, vaikka lyhensinkin hihnan niin, että kuonopanta kiristyi epämiellyttävästi. Kolmanteen haukahdukseen Tosca kuitenkin lopetti, kun ilmeisesti tajusi, ettei tuollainen homma onnistu kuonopannan kanssa. Kuonopanta siis toimi loistavasti, sillä Tosca ei ehtinyt kiihdyttää itseään eikä haukkuminenkaan ollut rähinää. Ja ihme tapahtui: vielä kolme koiraa tuli lenkin aikana vastaan ja Tosca oli hipihiljaa eikä edes juuri huomannut toisia koiria! Hihna pysyi melkein koko lenkin ajan löysällä, joten silloin tällöin vieläkin ilmenevä vetäminenkin loppui.

Nyt vaan lisää harjoituksia ja toivon mukaan voidaan kohta palata ihan tavallisen pannan käyttöön!

Takkeja