Reppana häntä

Kirjoitanpa tähän nyt parin viikon takaisesta häntätapauksesta. Huomasin yhtäkkiä illalla, että Anri pitää häntäänsä jotenkin hassusti. Katsoin tarkemmin ja säikähdin oikein kunnolla. Anri piti häntää reippaasti pystyssä niin kuin yleensä, mutta hieman yli puolen välin se retkotti elottoman näköisenä. Anri näytti muuten ihan pirteältä, söi, joi ja kävi hiekkalaatikollakin. Häntä tuntui kuitenkin olevan kipeä, kun sitä yritti koskea. Ei muutakuin aikaa varaamaan eläinlääkäriltä. Anri nukutettiin ja kuvattiin ja lääkäri antoi arvion, että häntä olisi purtu poikki. Jompikumpi koirista ilmeisesti sitten asialla. Yleensä kissat ja koirat tulevat tosi hyvin toimeen, mutta välillä whippetin saalistusvaistot ottavat yliotteen ja juoksevan kissan perään täytyy lähteä. Hännässä todettiin tulehdus ja eläinlääkäri antoi pistoksena antibioottia ja kipulääkettä. Muutama päivä meni ja häntä alkoi pikkuhiljaa suoristua. Noin viikon päästä häntä oli taas kunnossa. Onneks selvittiin pelkällä säikähdyksellä.

Hyvä jalka

Piti tuosta Toscan jalkakivusta kirjoittaa. Lääkäri tosiaan määräsi kahden viikon juoksemiskiellon, mutta koska jalka alkoi näyttää hyvältä, uskallettiin palata normaaliin liikuntaan viikon rauhoittumisen jälkeen. Tulehduskipulääkkeet lopetin myös samalla. Päätös oli hyvä, koska Tosca tuhatkiitäjä meinasi tulla hulluksi ja kaikki muut siinä samalla. Jalka ei ole sen jälkeen vaivannut.

Poitilas

Tosca alkoi viime viikon torstaina ontua jalkaansa sen jälkeen kun olivat Kapsun kanssa käyneet ulkona pissalla. Ontuminen meni nopeasti ohi, mutta palasi seuraavana iltana. Lepäily auttoi, mutta heti jos yhtään riehui ja juoksi niin jalka tuli uudelleen kipeäksi. Kuumettakin oli ja jalka oli turvoksissa. Arvelin, että olisi vaan ulkona liukastunut ja venäyttänyt jalan jotenkin. Eläinlääkäri oli samaa mieltä, kun päästiin viimein keskiviikkona näyttämään jalkaa. Hoidoksi tulehduskipulääkettä ja kaksi viikkoa lepoa. Ihan hyvin on nämä kaksi päivää mennyt eikä onnu enää yhtään. Mutta pikkuvippetti ei hirmuisesti tykkää, kun joutuu vaan loikoilemaan koko ajan. Kauhea meno olisi päällä ja turhautunutta uikutusta kuuluu, kun prinsessan joutuu välillä sulkemaan häkkiin rauhoittumaan. Onneksi toinen omistaja on jo kahtena yönä nukahtanut sohvalle niin, että neiti on päässyt vatsan päälle koisimaan (koirat kun ei sängyssä saa olla). Lohduttaa edes vähän.

Toscan kohtaukset

Tosca on saanut nyt neljänä päivänä peräkkäin sellaisia ihmeellisiä tärinäkohtauksia. Kohtaukset on aika lieviä niin en ole kamalasti huolestunut. Kohtaus tulee silloin, kun Tosca on makuuasennossa, yleensä alkamassa nukkumaan. Kohtauksen aikana Toscan pää tärisee sivusuunnassa, mutta aika hyvin pystyy kontrolloimaan itseään eli jos esim. menee silittelemään sitä niin tärinä loppuu tai jos kutsuu Toscan luokse niin tärinä loppuu. Muuten on ollut oma reipas itsensä, tänäänkin veti oikein kunnon juoksuhepulit lenkillä. Epäilen, että kyseessä voisi olla idiopaattinen pään tärinä. Täällä on siitä vähän tietoa (sivu 14). Tuo sairaus on perinnöllinen, mutta vähemmän vakava ja kohtaukset eivät pahene ajan myötä, mutta harvoin paranevatkaan.

Löysin netistä videoita aiheesta ja esim. tällä videolla näkyy tuo tärinä kunnolla.
 

Matolääke

Jes, kerrankin meidän taloudessa on eläin, jolle matolääkkeen antaminen on helppoa. Ei tarvi muuta kuin puhottaa tabletti lattialle niin Tosca rouskuttaa sen tyytyväisenä parempiin suihin. Kapsu ei suostu edes haistamaan, sille pitää sujauttaa se kurkkuun ja herkku perään. Kissojen kanssa olen melkein luovuttanut. Ei puhettakaan, että pääsisi suun lähellekään tabletti kädessä, jos ei halua kynsistä ja hampaista. Ja vaikka lääkkeen liottaisi veteen ja sekoittaisi ruokaan, jää ruoka usein lautaselle.

Sairastelua

Keskiviikkoiltana huomasin, että Kapsu on tosi kuuma. Muuton jäljiltä kuumemittari on jossain hukassa, joten en pystynyt mittaamaan lämpöä. Kapsu oli aika nuutunut, mutta koska en ollut varma kuumeesta, päätin odottaa aamuun. Aamulla sama jatkui ja Kapsu ontui lisäksi toista takajalkaa. Pelkäsin, että sitä on pistänyt ampiainen ja oirehtii nyt pahasti siitä. Soitin eläinlääkärille ja kehotti tuomaan koiran näytille. Eläinlääkärissä käytiin ensiksi puntarilla ja se näytti noin 13kg. (Punnitsin Toscan myös äsken ja kiloja on tällä hetkellä 4,9kg). Sitten tutkittiin pöydällä ja mitattiin kuume, 40 astetta. Verikoe oli Kapsusta aivan kamalaa! Siitä paljastui, että tulehdusarvot oli kohollaan. Jalasta ei eläinlääkäri löytänyt mitään, sanoi koiran filmaavan. Saatiin antibioottipiikki ja kymmenen päivän antibioottikuuri. Ensimmäinen tabletti piti tietysti oksentaa ulos, mutta muut on pysyneet hyvin sisällä.

Tosca oli tietysti eläinlääkärissä myös mukana ja tapansa mukaan vinkui ja valitti tylsyyttä. :) Odotushuoneessa olisi kamalasti halunnut mennä tervehtimään  vierasta koiraa. Autossa matkustaminen oli Toscan mielestä kamalaa, koska se joutui kuljetuskoppaan. Taisi sinne tulla pienet kakitkin, ja hajusta kärsittiin koko matka lämpöisessä autossa...

Antibioottikuuri on ilmeisesti tehonnut, koska heti samana iltana Kapsu oli taas oma reipas itsensä. Tosin pennun kanssa jaksoi riehua  vasta seuraavana päivänä. Edelleen kyllä ontuu jalkaansa! Mikähän siinäkin on, ei ole ainakaan filmaamista. Mutta koska eläinlääkäri ei siitä mitään löytänyt niin odotellaan, jos paranisi ajan myötä itsestään.

Molemmille koirille on nyt ilmaantunut punaisia läikkiä vatsaan. Ne ei kutise eikä koirat huomaa niitä mitenkään ja molemmat syö hyvin ja on reippaita, joten ei mitään vakavaa. Luultavasti on nokkosen tai jonkun ötökän pistoja. Meillä kun täällä maalla riittää mäkäräisiä ja hyttysiä. Eikä vielä olla saatu aikaiseksi hankkia ruohonleikkuria ja kasvisto tontilla alkaa olla kohta aika pitkää. Naapurissa on nähty kyykäärme, joten kohta on pakko alkaa ajaa nurmikkoa lyhyemmäksi.

Eläimet on nyt saaneet matokuurin. Kapsulle tabletin syöttäminen oli helppoa, mutta kissojen kohdalla vähän vaikeampaa. Anri ei yhtään tykkää, kun sen suuhun kosketaan ja nyt onkin komeat haavat käsissä...