Nyt ollaan niinkuin selvästi huomattu se juju, että vain ulos tehdään pissat ja kakat. Amy osaa jo pidättää hyvin ja yleensä tulee sanomaan, että nyt on hätä ja täytyisi päästä ulos. Tosin, niinä kertoina kun olen täällä kerrostaloasunnossa ja asunto kun on ylimmässä kerroksessa eikä talossa tietenkään ole hissiä, en millään jaksa keskellä yötä lähteä pentua käyttämään ulkona. Viime yönä heräsin kaksi kertaa, kun Amy tuli sängyn viereen ilmoittamaan, että nyt pitäisi päästä, mutta olin niin nukuksissa, että taisin nukahtaa saman tien uudelleen ja aamulla sitten tsekkasin ja pissat oli tulleet eteisen matolle. Mutta kyllä se tästä, kunhan Amy vielä vähän kasvaa ja pidätyskyky paranee.
Muutenkin tuntuu, että pentu kasvaa ihan silmissä koko ajan. Kohtahan se on jo aikuinen koira. Haaveilenkin edelleen siitä italianvinttikoirasta, kun aikuinen italiaanohan on vähän niin kuin whippetin pentu ainakin kokonsa puolesta. :)
Koipilainen uudella unelmanpehmeällä pedillä
0 kommenttia: