Tassujen jälkiä

Amynen

Amy näyttää tässä ihan Toscalta!

Amylla on vähän hassut korvat :)

Nyt ollaan niinkuin selvästi huomattu se juju, että vain ulos tehdään pissat ja kakat. Amy osaa jo pidättää hyvin ja yleensä tulee sanomaan, että nyt on hätä ja täytyisi päästä ulos. Tosin, niinä kertoina kun olen täällä kerrostaloasunnossa ja asunto kun on ylimmässä kerroksessa eikä talossa tietenkään ole hissiä, en millään jaksa keskellä yötä lähteä pentua käyttämään ulkona. Viime yönä heräsin kaksi kertaa, kun Amy tuli sängyn viereen ilmoittamaan, että nyt pitäisi päästä, mutta olin niin nukuksissa, että taisin nukahtaa saman tien uudelleen ja aamulla sitten tsekkasin ja pissat oli tulleet eteisen matolle. Mutta kyllä se tästä, kunhan Amy vielä vähän kasvaa ja pidätyskyky paranee.

Muutenkin tuntuu, että pentu kasvaa ihan silmissä koko ajan. Kohtahan se on jo aikuinen koira. Haaveilenkin edelleen siitä italianvinttikoirasta, kun aikuinen italiaanohan on vähän niin kuin whippetin pentu ainakin kokonsa puolesta. :)

Koipilainen uudella unelmanpehmeällä pedillä

Kuonopanta auttoi

Käytin Toscalla kuonopantaa ensimmäistä kertaa alkuvuodesta tarkoituksena saada hihnassa vetäminen loppumaan ja kuonopanta auttoikin tosi hyvin. Sen jälkeen kuonopanta on saanut lojua käyttämättömänä laatikon pohjalla. Olin itse asiassa unohtanut koko kapistuksen kunnes eteen tuli uusi ongelma. Ilmeisesti pentujen myötä (hormonit, suojeluvaisto?) Tosca on alkanut pelkäämään toisia koiria ja jopa joitain epäilyttävän näköisiä vastaantulevia ihmisiäkin. Koirille rähistään oikein kunnolla ja olen ollut tosi ahdistunut asian takia. Herkut, toisen koiran ohitse juokseminen, kieltäminen tai mikään muukaan keino ei ole toiminut. Toscahan ei siis ole juurikaan kaupunkiympäristössä lenkkeillyt vaan ollaan saatu nauttia metsälenkeistä. Huono puoli tietysti maaseudulla asumisessa on, ettei toisia koiria juurikaan tule vastaan. Ennen Tosca saattoi kyllä haukahtaa vieraalle koiralle, mutta ei koskaan kiihtynyt niin kuin nyt.

Onneksi muistin kuonopannan! Kaksi kertaa kävin lyhyellä lenkillä kaupungissa, mutta nyt vasta kolmannella kerralla oli sellainen aika päivästä, että ihmiset olivat koiriensa kanssa liikkeellä. Ensimmäinen koira ehti haukahtaa Toscalle ensin, ehdin kieltää Toscaa, mutta Tosca tietysti haukahti takaisin, toisen ja kolmannenkin kerran, vaikka lyhensinkin hihnan niin, että kuonopanta kiristyi epämiellyttävästi. Kolmanteen haukahdukseen Tosca kuitenkin lopetti, kun ilmeisesti tajusi, ettei tuollainen homma onnistu kuonopannan kanssa. Kuonopanta siis toimi loistavasti, sillä Tosca ei ehtinyt kiihdyttää itseään eikä haukkuminenkaan ollut rähinää. Ja ihme tapahtui: vielä kolme koiraa tuli lenkin aikana vastaan ja Tosca oli hipihiljaa eikä edes juuri huomannut toisia koiria! Hihna pysyi melkein koko lenkin ajan löysällä, joten silloin tällöin vieläkin ilmenevä vetäminenkin loppui.

Nyt vaan lisää harjoituksia ja toivon mukaan voidaan kohta palata ihan tavallisen pannan käyttöön!

Takkeja

Hyviä ja pahoja tapoja

Amyn kanssa ei olla kuin vasta kerran käyty kunnolla remmilenkillä, pentu on siis saanut olla aina ulkona vapaana. Aika hyvin osaa olla lähtemättä omasta pihasta, mutta tietenkään ei uskalla jättää hetkeksikään vahtimatta. Tosca ainakin on sellainen, että on ihan nätisti omassa pihassa, mutta annas, jos menen hetkeksi sisältä hakemaan jotain niin tämä huomaa heti tilaisuutensa tulleen ja lähtee tutkimaan paikkoja. Minun luona ollessamme Amy ja Toscakin on aika usein vapaana kerrostalon pihassa. Tämä talo on viimeisenä ja näkee jo kaukaa, jos pihaan on tulossa auto ja toisella puolella on sitten iso pelto, joten hyvin uskaltaa pitää koiria vapaana. Naapureitakaan tuskin koskaan näkee..

Amy osaa tosi hienosti kulkea perässä ja tulee myös kun kutsun sitä. Amy on hienosti oppinut, että kun mennään ulos, niin kannattaa nopeasti tehdä pissat, koska sitten pääsee heti takaisin sisälle lämpimään. Aamuisin (miehen talolla ollessa) olenkin pariin kertaan raottanut vain ulko-ovea ja Amy on käynyt itse pissalla vähän matkan päässä ja kipittänyt takaisin sisään.

Amy on kova haukkumaan ja yleensä reagoikin haukkumalla, jos ei saa Toscalta tai minulta jotain herkkua/lelua/ruokaa/tavaraa. Tosca oli samanlainen pienenä, joten uskon, että Amykin tuosta rauhoittuu. Pentu on kyllä sinänsä hankala tapaus, että se ottaa yleensä kieltämisen ja komentamisen leikkinä ja alkaa itse sitten murista ja räyhätä ja yllyttää leikkiin. Haukkuminen on tosi rasittavaa aikaisin aamulla, kun itse haluaisi vielä nukkua..

Toscalle otin käyttöön pitkästä aikaa kuonopannan. Katsotaan, jos vetäminen ja hihnaräyhäys loppuisi. Viimeksi keväällä, kun sitä käytin niin oppi pysyi monta kuukautta mielessä, eikä vetänyt juuri yhtään. Välillä täytyy kuitenkin taas muistuttaa..

Kovasti Amy haluaa järsiä koko ajan jotain. Tosi paljon olen tarjonnut kuivattuja herkkuja ja puruluita, mutta silti maistuu kengät, matonkulma, sukat, tyynyt ym. Ja tänään yritti jyystää seinää ja lattiaakin. Onneksi sähköjohdot ei kuitenkaan ole kiinnostaneet.

Tänään taisi muuten olla ensimmäinen päivä, kun ei tullut yhtäkään vahinkoa sisälle!

Ruokailusta

Meillä kissat ei syö ollenkaan kuivaruokaa, pelkästään märkäruokaa. Anri on tosi nirso, joten sille olen nyt ostanut ihan omaa märkäruokaa. Essi syö lisäksi omaansa. Ja Anri nyt käy varastamassa koirien nappuloita, vaikka yritänkin vahtia.. Pitäisi oikeastaan palata lihalinjalle niin kuin Tampereella asuessa. Siinä on vaan aina niin kamalan iso homma ostaa pakastelihaa barffiliikkeestä, sulattaa, pussittaa eri lihalaatuja sisältäviä annospusseja ja pakastaa uudelleen.

Koirat syö pääasiassa nappuloita. Nappuloiden joukkoon lorautan silloin tällöin pellavaöljyä. Joka kolmas päivä suunnilleen annan tölkillisen märkäruokaa. Lisäksi annan kuivalihaa ja tietysti paljon puruluita ja kuivattuja herkkuja, kuten kanankauloja, possun/jäniksenkorvia jne. Myös ruuantähteitä tulee annettua silloin tällöin. Raakaa lihaa en ole antanut, koska siitä menee vatsa ihan kuralle. Märkäruuastakin yleensä menee vatsa aika löysälle, mutta haluan kuitenkin syöttää sitä silloin tällöin.

Meillä ei kissoilla eikä koirilla ole mitään tarkkoja ruoka-aikoja. Kissat saa annoksensa aamulla ja jos eivät syö sitä kerralla niin syövät loput sitten myöhemmin (ja sitä tapahtuu joka kerta). Kun annos on syöty, annan lisää ruokaa. Koirille annan aamulla ruokaa ja sitten loppupäivän ruokailut menee vähän sinnepäin eli sitten kun hoksaan tarkistaa, olisiko niillä nälkä. Yleensä koirilla on kylläkin ruokaa koko ajan kupissa, joten saavat käydä itse syömässä silloin kun haluavat. Yleensä koirat jakaakin itse syömisensä noin neljään kertaan päivässä.