Sharewood

Auta Kodittomien koirien ystäviä tai muuta haluamaasi hyväntekeväisyysjärjestöä ilmaiseksi Sharewoodissa, rekisteröidy tästä.

Kuvia

Kapsu-isä oli käymässä yksi päivä ja näin hyvin mahduttiin samalle pedille

Pikku önniäisen kuulumisia

Takana ensimmäinen pidempi kaupunkilenkki vieläpä yksin molempien koirien kanssa ja hyvin meni! Vastaan tuli yksi koira ja Tosca tuskin huomasi sitä (tällä kertaa oli taas kuonopanta). Amy ei enää pelännyt autoja, mutta vastaantulevat ihmiset ja varsinkin pyöräilijät oli sen mielestä jännittäviä. Käytiin noin puolen tunnin lenkki aika ripeää tahtia ja molemmat koirat käveli tosi nätisti, Tosca oikealla puolella ja Amy vasemmalla. Amy menee hihnassa kyllä tosi hienosti!

Amyn kanssa ollaan harjoiteltu suuhun katsomista, kun se ei meinaa siitä oikein tykätä. Pitäisi varmaan alkaa myös harjoitella pois sylistä, kun pentu on varsinainen sylikoira. Jos menen istumaan sohvalle tai tietokoneen ääreen, tämä on heti hyppäämässä syliin ja käpertyy tyytyväisenä siihen nukkumaan. Amy on jo melkein sisäsiisti, yöllä saattaa vielä tulla pissat ja sitten täällä minun kerrostaloasunossa, kun ei muisteta tarpeeksi usein käyttää ulkona.

Piti Amylle tietysti hankkia samanlainen villapaita kuin Toscallakin niin nyt ne on ihan samiksia :)

Amynen

Amy näyttää tässä ihan Toscalta!

Amylla on vähän hassut korvat :)

Sisäsiisteydestä

Nyt ollaan niinkuin selvästi huomattu se juju, että vain ulos tehdään pissat ja kakat. Amy osaa jo pidättää hyvin ja yleensä tulee sanomaan, että nyt on hätä ja täytyisi päästä ulos. Tosin, niinä kertoina kun olen täällä kerrostaloasunnossa ja asunto kun on ylimmässä kerroksessa eikä talossa tietenkään ole hissiä, en millään jaksa keskellä yötä lähteä pentua käyttämään ulkona. Viime yönä heräsin kaksi kertaa, kun Amy tuli sängyn viereen ilmoittamaan, että nyt pitäisi päästä, mutta olin niin nukuksissa, että taisin nukahtaa saman tien uudelleen ja aamulla sitten tsekkasin ja pissat oli tulleet eteisen matolle. Mutta kyllä se tästä, kunhan Amy vielä vähän kasvaa ja pidätyskyky paranee.

Muutenkin tuntuu, että pentu kasvaa ihan silmissä koko ajan. Kohtahan se on jo aikuinen koira. Haaveilenkin edelleen siitä italianvinttikoirasta, kun aikuinen italiaanohan on vähän niin kuin whippetin pentu ainakin kokonsa puolesta. :)

Koipilainen uudella unelmanpehmeällä pedillä

Kuonopanta auttoi

Käytin Toscalla kuonopantaa ensimmäistä kertaa alkuvuodesta tarkoituksena saada hihnassa vetäminen loppumaan ja kuonopanta auttoikin tosi hyvin. Sen jälkeen kuonopanta on saanut lojua käyttämättömänä laatikon pohjalla. Olin itse asiassa unohtanut koko kapistuksen kunnes eteen tuli uusi ongelma. Ilmeisesti pentujen myötä (hormonit, suojeluvaisto?) Tosca on alkanut pelkäämään toisia koiria ja jopa joitain epäilyttävän näköisiä vastaantulevia ihmisiäkin. Koirille rähistään oikein kunnolla ja olen ollut tosi ahdistunut asian takia. Herkut, toisen koiran ohitse juokseminen, kieltäminen tai mikään muukaan keino ei ole toiminut. Toscahan ei siis ole juurikaan kaupunkiympäristössä lenkkeillyt vaan ollaan saatu nauttia metsälenkeistä. Huono puoli tietysti maaseudulla asumisessa on, ettei toisia koiria juurikaan tule vastaan. Ennen Tosca saattoi kyllä haukahtaa vieraalle koiralle, mutta ei koskaan kiihtynyt niin kuin nyt.

Onneksi muistin kuonopannan! Kaksi kertaa kävin lyhyellä lenkillä kaupungissa, mutta nyt vasta kolmannella kerralla oli sellainen aika päivästä, että ihmiset olivat koiriensa kanssa liikkeellä. Ensimmäinen koira ehti haukahtaa Toscalle ensin, ehdin kieltää Toscaa, mutta Tosca tietysti haukahti takaisin, toisen ja kolmannenkin kerran, vaikka lyhensinkin hihnan niin, että kuonopanta kiristyi epämiellyttävästi. Kolmanteen haukahdukseen Tosca kuitenkin lopetti, kun ilmeisesti tajusi, ettei tuollainen homma onnistu kuonopannan kanssa. Kuonopanta siis toimi loistavasti, sillä Tosca ei ehtinyt kiihdyttää itseään eikä haukkuminenkaan ollut rähinää. Ja ihme tapahtui: vielä kolme koiraa tuli lenkin aikana vastaan ja Tosca oli hipihiljaa eikä edes juuri huomannut toisia koiria! Hihna pysyi melkein koko lenkin ajan löysällä, joten silloin tällöin vieläkin ilmenevä vetäminenkin loppui.

Nyt vaan lisää harjoituksia ja toivon mukaan voidaan kohta palata ihan tavallisen pannan käyttöön!

Takkeja